Developing with frameworks – Miksi käyttäisit niitä?



Olen itse melko old-school kun puhutaan html:stä. Hakkasin sitä ns. notepadilla kymmenen vuotta kunnes tehostin tekemistä Dreamweaverilla. Ennakoiva ja automaattinen tagien ymmärtäminen nopeutti tekemistä huomattavasti. Täytyy myöntää että käytin tableja todella pitkään ja edelleen löytyy asioita jotka ovat tableina toimivampia kuin divit. Oikeastaan divien käyttö on alkanut ohjaamaan suunnittelua tiettyyn suuntaan.

Tutustuin web frameworkkeihin reilu vuosi sitten. Oikeastaan kaikki alkoi siitä kun aloin tehdä omaan käyttöön itselleni tietyllä logiikalla toimivaa css-kirjastoa ja sitä rakentaessa totesin tekeväni täysin turhaa työtä. Pyörä on keksitty niissä asioissa jo niin moneen kertaan että oman aikansa voi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin.

Miksi pitäisi käyttää frameworkejä?

Suurin etu isoissa projekteissa ja collaborate projekteissa on yhteisen logiikan käyttäminen. Meillä kaikilla on oma tapa nimetä ja käyttää classeja. Kun käytetään valmiita classeja, elementtejä ja perusteita, on jokaisen osallistuvan helpompi ymmärtää heti mitä mikäkin luokka tekee.

Toisena isona etuna on fast-prototyping. Eli valmista responsiivista kamaa syntyy hetkessä ja voit helposti käyttää aikaisemmin tekemiäsi grafiikoita pohjalla kun classit ja divit ovat ristiinkäyttöisiä.

Eli verkkosivujen tuotanto nopeutuu, selkeytyy ja helpottuu. Jatkokehitys, muutokset ja ylläpito on suoraviivaisempaa kun kaikki ymmärtävät merkkikielen logiikan ja projektin kehitys on huomattavasti helpompi jakaa eri tekijöiden kesken kun kaikkien tekemät osiot sulautuvat saumattomasti yhteen.

Miksi niitä tulisi varoa?

Osa frameworkeistä näyttää oletuksena tietyt elementit jo melkein riittävän hyviltä, jolloin visuaalisuus jätetään helposti kustomoimatta. Netissä on liian monta saittia jotka näyttävät Bootstrapin demolta. Hyi, hyi.

Mikä on niiden tulevaisuus?

Itse uskon, että siirrymme seuraavan vuoden aikana staattisista rautalankakuvista selaimessa toimiviin protoihin, joilla näkee sisällön responsiivisen järjestymisen heti. Staattinen kuva ei avaa käyttökokemusta eikä paperilla oleva viivapiirros auta ymmärtämään toiminnallisuuksia. Varsinkin kun päätelaitteiden kirjo kasvaa. Valtaosaa verkkopalveluista käytetään yhtä paljon puhelimella kuin perinteisellä tietokoneella, joten mitä lisäarvoa antaa 960px leveä layout kuva? Ne tullaan jatkossa korvamaan moodboard tyyppisillä elementti- ja fiiliskuvilla joissa näkyy ajatellut värit, muodot, fontit ja kuvatyylit. Ulkoasu tullaan suunnittelemaan sisältö edellä, jatkuvasti eri päätelaitteiden sisältöpainotuksia miettien. Käyttötapauksiin peilaten rakennetaan verkkopalvelu joka toimii ja palvelee jokaista käyttäjää.

Sitä kautta päästään ”live-edit-workshopping” tilanteisiin joissa voidaan lennossa kokeilla miten sisältömäärät ja niiden painotukset vaikuttavat käyttöliittymään ja käytettävyyteen.

Responsive workflow on verkkosuunnittelun yksi kulmakivistä, johon uskon vakaasti. Sen tuomat hyödyt tehostavat isojen ja pienten projektien läpiviemistä ja avaavat suunnitteluprosessia asiakkan suuntaan aivan uudella tavalla.

Mitä seuraavaksi?

Mihin tästä vielä mennään ja mikä on tulevaisuuden suunta? Uskon että sähköisiä palveluita ja niiden käyttöliittymiä suunnittelee jatkossa html/css/js taitoiset. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä että user experience henkilöt häviäisivät, vaan heidän roolinsa prosessissa muuttuu enemmän määrittelypainotteiseksi ja interaktiosuunnittelun sekä workflown ymmärtämiseksi. Paper prototyping kuolee toimimattomuuteensa ja Balsamic tyyppiset rautalankasoftat muuttuvat html editoreiksi. Adobe tulee muuttamaan tuotantoketjun lyhyemmäksi tuotteillaan ja front-end kehitys nykyisellään muuttaa muotoaan.