Sisällöntuotannossa väistellään vastuuta ja kerrytetään teflonkuorta, ettei nakit tartu.
Siinä tällä viikolla kuultu lause. Mitä siinä tuntuukin olevan niin hankalaa?
Aika moni organisaatio pitää melko matalaa profiilia. Ajatellaan että pysymällä pois, heitä koskeva keskustelu jotenkin häviäisi olemasta. Jos laittaa pään pensaaseen – paha maailma häviää ympäriltä.
Kyseessä on kuitenkin aika yksinkertainen yhtälö. Mitä enemmän heittelet tarttumapintoja verkkoon, sitä useammin sinuun törmätään. Tällä hetkellä aika monella toimialalla on helppo ottaa asiantuntijarooli verkossa. On useita teollisuudenaloja jotka ovat täysin hiljaa. Pahoin pelkään että se takamatka kasvaa liian pitkäksi jos he ovat vielä muutaman vuoden yhtä hiljaa.
Mieti kuinka paljon yksi ihminen voi tuottaa sisältöä verkkoon vuodessa. Jos yritys panostaa sisällöntuotantoon pari vuotta muutaman hengen tiimillä, syntyy sisältöä niin paljon että tiettyjen avainsanojen dominointi hakukoneissa on aika helppoa. Ristiinlinkitykset, ulkoiset linkitykset ja indexoituminen Googleen.. Tekemistä on jos yrität alkaa kuroa etumatkaa kiinni.
Kun kaksi ihmistä juoksee kilometrin, se on yhteensä kaksi kilometriä.
Koska on sitten liian myöhäistä? – Vaikea sanoa, mutta sen tiedän että kokoajan se menee vaikeammaksi. Sisällöntuotanto on prosessi, jonka opetteluun ja sisäistämiseen kuluu aikaa. Sisällöntuontannon aloittaminen on yhtä vaikeaa kuin tupakanpolton lopettaminen. Se on tehtävä pikkuhiljaa ja repsahtaminen tapahtuu aika helposti alkuaikoina.
Terveisiä Riihimäeltä. Tai Riihimäen asemalta.. Intercity kuljettaa tämänkin viikon käyntiin Tampere-Helsinki välillä.
