Sosiaalisen sisällön suurimmat ongelmat



Päivittäinen keskustelu velloo sisällöntuotannon ympärillä. Pitäisi tuottaa enemmän, pitäisi ehtiä kuratoida ja vielä rakentaa niille sisällöille lokaalit käännökset (tarkoittaen että ihan kaikki ulkomaiset jutut eivät istu meidän markkinaan sellaisenaan). Pitäisi, pitäisi, voisitko, ehtisitkö, voisitko..

Koitin rakentaa listaa syistä, minkä takia sisällöntuotano yleensä laahaa organisaatioissa. Taustalla ei ole mitään tieteellistä tutkimusta, vaan nämä ovat rakentuneet omakohtaisien kokemusten ja keskusteluiden kautta. Ystävät, kollegat ja vihamiehet ovat siis auttaneet listan syntymisessä.

Tässä siis lista yleisimmistä syistä ja selityksistä. Olkaa hyvä ja olkaa erimieltä.

1. Teknologia tappaa mielenkiinnon

Olen nähnyt liian monta huonoa sisällöntuotantojärjestelmää joilla yritysten henkilökunta joutuu sisältöä tuottamaan. Jos palapeliä pitää koota kirveellä, ei lopputulos ole koskaan hyvä, eikä ainakaan loistava. Teknologian tulisi helpottaa ja nopeuttaa niin sisällön tuottamista, jakamista kuin kuratointia. Hyvänä esimerkkinä on suomalainen Flockler, joka tekee sisällöntuottajan ja kuraattorin elämästä todella helppoa ja mielekästä. Yksinkertainen palvelu jolla ylläpidät helposti sisältöjä niin omista kuin muiden kanavista ja kokoat ne käyttäjäystävälliseksi listaukseksi joka elää ajassa.

Avuksi: Valitse oikeanlaiset välineet tehtävään työhön.

2. Organisaatio tappaa motivaation

Yksi isoista asioista on koko organisaation, ja varsinkin johdon, sitoutuminen asiaan. Sisällöntuontanto, sosiaalinen media, vaikuttaminen verkossa, nämä kaikki tuntuvat liian etäisiltä asioilta. Ei osata vieläkään nähdä sen tärkeyttä, vaan luotetaan liian paljon pelkkään ”feistaimiin”. Tuki omalta esimieheltä ja asiantuntijasisällön tuottamisen arvostus suhteessa tarjoustyöhön tai laskutettavaan työhön on saatava korjattua.

Avuksi: Sitouta koko organisaatio tähän asiaan. Pidä niin monta palaveria että jokainen ymmärtää: miksi?

3. Me ei olla kirjoittajia

On aina helppoa mennä selitysten taakse. No kun en mä osaa. Ei mulla ole kokemusta. Kirjoittaminen nähdään jotenkin kohtuuttoman vaikeana asiana. Kuitenkin, kun seuraat henkilöitä jotka tuottavat paljon sisältöä, heidän alkupään tekstien laatu on aina heikompaa. Jokainen meistä oppii vain tekemällä. Ja toisaalta, aika harva meistä on aidosti kirjallisesti lahjakkaita vaikka kuinka harjoittelisi. Persoonallisuus on kirjoittamisessa vain hyvä asia ja kertoo koko sinun mielenkiintoisesta persoonastasi todella paljon enemmän.

Avuksi: Aika parantaa haavat.

4. Ei anneta tukea

Kaveri jää aika yksin. Kun on kerran sanottu ja pyydetty – on se nyt ihme kun mitään ei synny. Alkuun pääseminen tarvitsee toki pientä potkimista ja osa ihmisistä hoitaa homman siitä eteenpäin ihan ilman sen suurempaa seuraamista. Kuitenkin aika moni kaipaa tukea ja turvaa. Asiantuntijasisällön tuottaminen on meidän kaikkien asia. Sitä on helpointa synnyttää, tuottaa ja julkaista yhdessä.

Avuksi: Auta kaveria mäessä.

5. Tyhjän paperin syndrooma

Mistähän tänään kirjoittaisin? Olen kirjoittanut nyt tänne omaan blogiini 250 juttua ilman sen suurempaa suunnittelua. Hyvänä esimerkkinä voisi käyttää PMMP:n Paula Vesalaa – joka kirjoittaa siitä kuinka ”päiväkodin lapset ovat pihalla taas”. Täysin arkisestakin asiasta voi syntyä hitti. Tähän tyhjän paperin ongelmaan helpoin ratkaisu on synnyttää sisältötiimi joka kokoontuu vähintään kerran kvartaalissa ja yhdessä miettii sopivia aiheita, teemoja ja otsikoita jo valmiiksi. Siltä listalta on sitten helpompi poimia sopivia, kunhan kirjoittaessaan pyrkii kytkemään aiheen sopivasti tähän hetkeen.

Avuksi: Kokoa tiimi, porukka. Pitkä lista on parempi kuin lyhyt lista.

6. Ei vaan osata

Yksi syy koko juttuun ja sen vaikeutuun voi olla myös se fakta, ettei vaan osata. Ettei hallita sitten kuitenkaan sitä omaa tonttia niin hyvin että siitä voisi kirjoittaa kattavasti. Tämäkin syy voi olla monessa paikassa ihan relevantti. Kun arjessa painitaan oman pienen hiekkalaatikon nurkalla, ei välttämättä osaa synnyttää kokonaisnäkemystä aiheesta. Ollaan liian pienen ympyrän sisällä, jolloin kulma puuttuu. Tiedon jakaminen ja ristiinpölyttäminen on silti helppoa. Kokoa neukkariin asiantuntijoita tietyn aiheen ympärille ja laita he keskustelemaan ja väittelemään. Mukavan pienen riidan lisäksi voi syntyä paljonkin hyvää näkemystä omankin hatun ulkopuolelta.

Avuksi: Vähän keppiä, porkkanaa ja ymmärrystä.

7. Ei tajuta pyytää apua

Todella moni yrittää synnyttää tätä hirviötä yksin saunan lauteilla. Kuitenkaan tuo kaksipäinen kotka ei lähde lentoon ilman apua. Pitäisi rohkeasti organisaation sisälläkin todeta että tarvitsemme apua tässä asiassa. Ei ole mitään syytä hakata päätä seinään. Kiitos esimerkiksi Vapa Median, Somecon, Differon ja Dinglen asiantuntijoille. Teillä riittää duunia tässä maassa, kunhan asiakkaan uskaltavat avata suunsa.

 

Siinä oli sen seitsemän kohtaa. Painitko omassa organisaatiossasi näiden kanssa? Tuleeko jotain muuta mieleen, joka pitäisi lisätä heti tälle listalle? Kommentoi!

 

Janne Gylling


Avainsanat: brändi digistrategia digitalisoituminen Ensivaikutelma Esitys Ideointi käyttökokemus luovuus metelimedia Sisältö Sisältöstrategia sosiaalinen media Tarina tavoitteet Työ verkkoläsnäolo Viestintä

Lisää kirjoituksia, jos innostuit edellisestä