044 750 4444 janne@jannegylling.fi





Yhdessä enemmän vai enemmän yhdessä

Kategoriassa: Duunit




Kirjoitin verkostoitumisesta Verkostoitukaa!!1! jutussani. Aihe tuntui jotenkin silti tänään, kaiken sen jälkeen mitä olen keskustellut niin neukkareissa ja puhelimessa, että ehkä siitä voisi vielä jatkaa tai toistaa samaa virttä. Katsotaan mitä tästä tulee.. InterCity kuljettaa kohti Tamperetta ja nyt ollaan jo ohitettu useampi asema Tikkurilan jälkeen.

Yhdessä enemmän vai enemmän yhdessä

Taas tänään tuli verkossa eteeni muutama toimija, jotka levittävät lelujaan ympäri hiekkalaatikkoa. Ei uskalleta keskittyä siihen missä ollaan hyviä, vaan virkataan omia puolivalmiita ratkaisuja asiakkaiden käytettäväksi.

Istuin päivästä useamman tunnin EpiServerin Roadshow -tapahtumassa Helsingissä. Otetaan siitä pari pointtia irti.

EpiServer -kumppanit ovat hyvä esimerkki siitä, että kuinka hyviä palveluita voi rakentaa kun ottaa pohjalle platformin jossa on jo iso osa asioista mietittynä. Kalle Bäckman (Suomen maajohtaja ja hieno mies Lahdesta) on kanssani varmasti samaa mieltä siitä, että teknologiatalon ja tuotetalon yhteistyössä syntyy ratkaisuja jotka kestävät aikaa. Kun EpiServer tuotteena kehittyy ja pysyy elinvoimaisena, voivat kumppanit ja loppuasiakkaat keskittyä parempien palveluiden innovointiin, kehittämiseen, julkaisuun, testaamiseen ja ylläpitoon. Miksi rakentaa jokaiseen hankkeeseen aina asioita tyhjästä, kun valmiina on laaja kirjasto valmiita ja testattuja toiminnallisuuksia.

Aika harva sähköinen palvelu on aidosti niin erikoinen, etteikö suurta osaa sen toiminnallisuuksista löydy jo valmiina. Nyt en siis puhu mistään Verohallinnon työnkulusta. Kun esimerkiksi verkkokauppa-alustoja on tukku valmiita, onko ihan aidosti tarvetta rakentaa omaa verkkokauppaa täysin tyhjästä ja jäädä vielä hienosti toimittajaloukkuun (nyt en viittaa VR:n ja Tiedon hankkeisiin, paitsi ihan vähän.)

Yhteistyötä siis tehdään  suunnittelu/toimittaja saralla ja erilaisten teknologiayhtiöiden parissa. IBM varmasti yksi hyvä esimerkki siitä, että kun tarjolla on tarpeeseen suunnattu valmis platta, on aika vaikea perustella räätälisoftan rakentamista, jonka tuotekehitys käytännössä lakkaa projektin päätyttyä.

Kilpailuta yhdessä

Samalla tavalla organisaatioiden yhteistyötä voisi tiivistää monella muullakin saralla. Suurin osa koulutuksista voitaisiin järjestää yhdessä. Olin aikanaan erään mainostoimiston esiintymiskoulutuksessa jossa oli viidestä eri toimistosta porukkaa. Ei käsitelty mitään niin kriittistä asiaa etteikö sitä voinut avoimesti sanoa kaikkien edessä. Samalla tavalla moneen teknologiaan liittyvät koulutukset ja kurssit voisivat olla ostettu yhdessä. Kymmenen eri mainostoimiston ja vaikka some-toimiston henkilöt mahtuvat yhteiseen luokkatilaan oppimaan kuvankäsittelyn perusteita tai ihan mitä vaan. Yhdessä kilpailuttamalla, saataisiin varmasti järkevämpi kokonaisuus aikaiseksi.

Ja useasti koulutuksissa parhaat opit saadaan taukojen aikana kun jutellaan ihmisten kanssa jotka tekevät arjessaan samanlaisia asioita kuin sinä.

OpenSource eli ilmainen

Tänään oli myös viereisessä kahvilapöydässä hauskaa keskustelua siitä että paljonko maksaa OpenSource. Kun kaikki on tavallaan ilmaista, voi helposti syntyä se harhakuva että OpenSource toimittajat ovat jotenkin huomattavasti halvempia. Että kun teknologia on ilmaista, maksamme vain pieniä summia räätälöinnistä. OpenSource -järjestelmät ovat monella tavallaa oikein hienoja asioita. Käytämme ohjelmistokehityksessä paljon sellaista pohjalla, mutta varsinaiset lopputuotteet pyörivät aina meidän omassa tuotekehitys-rullassa.

Hirvittää ajatella kuinka paljon toimistot käyttävät esimerkiksi kolmansien osapuolten plugineita WP-sivustoissa. Mokkuloita joiden sielunmaisemasta ei ole kenelläkään tietoa. Sen haavoittuvuudesta, elinkaaresta tai roadmapista. Mutta kun halvalla saatiin.

Ai niin joo, palvelun kaatuminen tai toimimattomuus ei tunnu liikevaihtoon eikä maineeseen – ja niiden korjaaminen on ilmaista, eiku.

Kaverille kans

Ymmärrän hyvin, että verkostoituminen on vaikeaa. Olemme pääsääntöisesti huonoja tekemään asioita yhdessä, sen on osoittanut jo hallitustyöskentelykin tällä mennellä kaudella. Se vallitseva – minä itse saatana -ajattelu näkyy ja kuuluu vähän joka suunnasta. Koitetaan haalia niitä leluja hiekkalaatikon joka nurkasta ja rakentaa hienoin hiekkalinnan omin käsin.

Ostamme kuluttajina käytännössä vain Ikean huonekaluja siten että kokoamme ne pääosin itse. Jos mieleesi tulee yksikin asia, jota virkkailet kasaan palikoista (kuin Legoja, okei siinä toinen) niin kerro. Silti työssämme ostamme käytännössä television osina ja yritämme keriä lampaasta villaa talven kylmyyttä vastaan. Tuolla on tarjolla ratkaisuja niihin ongelmiin joita on muillakin ja niitä kehittävät tahot elävät ja hengittävät sitä maailmaa päivittäin.

Käytin joskus aikaisemmassa duunissa sanontaa: ”teemme vuodessa viisikymmentä sellaista hanketta, joita teistä useat tekevät vain kerran viidessäkymmenessä vuodessa.”

Jeesusteippi, purkka ja laastari korjaavat asioita kotona, mutta ne eivät tee sinusta ammattilaista työpaikalla.

Tulipahan muuten pitkä kirjoitus. Jos tänne asti olet lukenut paatostani, niin voitaisiin jo pikkuhiljaa lopetella, eikös juu. Jos tavoitteena on olla yhdessä enemmän, pitäisikö siis tehdä asioita enemmän yhdessä? Tämä kirjotus on osoitettu kaikille niille henkilöille joita tapasin tänään livenä tai puhelimessa.

Tehdään asioita yhdessä. Hyödynnetään toistemme osaamista ja rakennetaan niiden avulla parempia palveluita asiakkaillemme. Henna, tehdään se yhteinen eventti. Näytetään että yhdessä tekemällä syntyy hienoja asioita.