Varoituksen sana heti alkuun. Teksti voi aiheuttaa lannistumista.
Kävimme 140 merkin keskustelua aiheesta lannistaminen. Keskustelu lähti kumpuamaan aivan uudenlaisille radoille ja se aiheutti eilen aamulla kiivastakin twiittien vaihtelua. Aihe selkeästi kolahtaa ihmisiin ja aiheuttaa meissä tunnereaktiota.
Siispä, siitä on hyvä kirjoittaa tänään. Sanoin olevani 90% samaa mieltä Samin kanssa aiheesta, joten käsitellään ensin sitä prosenttiosuutta.
Voi vitsi sä oot niin hyvä
Samin esille nostama amerikkalainen “kaikki onnistuu, anna mennä vaan” -asenne voi olla tuhoisaa. Olen verrannut sitä maailman huonoimpaan karaoke-laulajaan joka nolaa itsensä kerta toisensa jälkeen mikrofoni kädessä kun kukaan ei kehtaa olla rehellinen.
Totta, rehellinen palaute on osan mielestä aivan eri asia kuin lannistaminen. Lannistamisesta kun puhutaan, pitää ottaa huomioon se että lannistaminen ja lannistuminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Meitä ihmisiä kun on kahdenlaisia.
Toiset ottavat nimenomaan lannistaminen voimaannuttavana asiana joka auttaa heitä yrittämään vielä enemmän.
Ja minkälaisista asioista lannistaminen voi sitten syntyä? Jo edellä mainittu rehellinen palaute voi olla osalle ihmisistä lannistuksen syy. On myös ihmisiä jotka suorastaan etsivät syitä joidan taakse voisi piiloutua ettei oma viitseliäisyys ja laiskuus tulisi esille vaan selityksenä voisi käyttää yhteiskunnan vaikeutta ja vaikka rahoitusmahdollisuuksien hankaluutta.
Meillä on tapana etsiä aina syitä itsemme ulkopuolelta. Ympäristö toki vaikuttaa meidän kehitykseen, maailmankatsomukseen ja ajatteluun, mutta sitä on turha käyttää selityksenä. Saminkin mainitsemat menestyksen tukipilarit; osaaminen, intohimo, tuuri ja ajankohta vaikuttavat huomattavasti. Useiden tutkimusten mukaan menestyvien yritysten matkalla on ollut hetkiä joissa tuurilla on ollut merkitystä, mutta se miten yritys on tämän tuurin osannut käyttää siinä hetkessä on ollut ratkaisevaa. (Tuttua juttua Nordic Business Forumista osalle.)
En todellakaan halua väittää, sillä asia ei ole niin mustavalkoinen, että vain lannistamisen kautta syntyisi menestystä. Osalle yrittäjistä se luo näyttämisen halua, toiset se työntää maanrakoon. Itse haluaisin nähdä asian niin että jokainen vastaväite vahvistaa omaa uskoa. Sparraamisessa ei ole kyse pelkästä selkään taputtelusta. Tervehenkinen kyseenalaistaminen auttaa ratkomaan jo ennakkoon sellaisia asioita ja kokonaisuuksia jotka tulevat mahdollisesti tiellemme.
Teflonia kainaloon
Kyse on siis myös siitä, että miten me yksilöinä suhtaudumme palautteeseen, kyseenalaistamiseen ja eriäviin mielipiteisiin. Osa meistä ottaa kritiikin niin vahvasti vastaan että vastareaktiona syntyy jotain typerää. Lannistumme ensimmäisestä kritiikistä loppuelämäksemme.
Lopetatko standupin ensimmäisen huonosti menneen keikan jälkeen? Yritätkö juosta maratonia uudestaan epäonnistuneen yrityksen jälkeen? Jos ensimmäinen rahoittaja sanoo ei, luovutatko?
Se että antaa itsensä lannistua, on osin merkki siitä että riittävä intohimo asian tekemiseen puuttuu. Toki kirjoitan tätä isoilta osin omista kokemuksistani, kuten blogissa onkin tarkoitus. Sen voin sanoa että omalla kohdalla olen kääntänyt jokaisen negatiivisen asian voimavaraksi josta on saanut vain lisää virtaa yrittää enemmän, tehdä paremmin, jaksaa pidempään.
Kiitänkö niitä jotka ovat yrittäneet lannistaa minua matkalla? Ehkä. On kyse isosti siitä asenteesta jolla palautteeseen suhtautuu. Riittävä määrä teflonia auttaa valuttamaan huonot asiat pois.
14-vuotias Janne juoksi Ratinan stadionilla 1000m juoksussa viimeisenä maaliin. Vituttu aika isosti, muttei se tarkoittanut sitä että olisi pitänyt lopettaa..
Tarvitsemme lisää positiivista asennetta. Ei anneta jokainen pienen asian lannistaa meitä. Ei anneta periksi. Taistellaan vastaan!
