Kun verkossa käydään keskustelua digitalisoitumisesta ja sen tuomista mahdollisuuksista, asiat nähdään turhan usein liian monimutkaisesti. Halutaan nostaa muutos jotenkin aivan valtaviin mittasuhteisiin ja käsitellä asiaa kuin siinä olisi miljoona kohtaa joista ihmiskunta ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan.
Pääosinhan tässä on vasta kyse olemassa olevien rakenteiden ja toimintatapojen siirtämisestä ykkösiksi ja nolliksi.
Kilpailuasetelmassa kyse on siitä, oletko sen ykkönen vain nolla. Jos mietit tarkaan mitä tahansa nyt suosiota saanutta palvelua, löydät sille analogisen vastakappaleen. On todella vähän sellaista toimintaa jota ei olisi tapahtunut millään tapaa a jo sata vuotta sitten. Nyt vain meidän sähköisen uutisoinnin ja sen leviämisen avulla pienetkin asiast saavat isommat mittasuhteet ja huomioarvon.
Olemme, kuten Alf Rehn sanoi, oikeasti digitalisoitumisen ensiaskelilla. On todella vähän sellaista aitoa ja oikeaa uutta mitä digitaalisuus olisi tuonut mukanaa. Sen muutosvaikutukset yhteiskuntaan ovat edelleen melko pieniä, vaikka ajattelemmekin että asiat olisivat muuttuneet enemmän.
Digitaalisuus ei ole räjäyttänyt etätyötä ja keskellä korpea asuminen on edelleen vaivalloista. Lapsenne käyvät edelleen fyysisessä koulussa eivätkä hoida prosentuaalisesti juuri mitään edes tehtävistä sähköisiä palveluita hyödyntäen. Reissuvihkon siirtyminen Wilmaan on 2000-luvun suurin muutos koululaitoksissa kohti digitaalista aikaa. Missä muodossa saat takuukuitin kun ostat television tai lenkkarit? Tai vaikkapa elintarvikkeita? Paperilla on edellen iso rooli. Jopa puhelinosakkeet ovat ihmisillä kotonaan paperisessa muodossa, eikä niitä tunnu pystyvän muuttamaan digitaaliseen muotoon.
Olemme siis ottaneet digitaalisten rappusten ehkä kaksi ensimmäistä askelta ja edessä on vielä satoja yhtä korkeita portaita.
Kaikenlainen puhe siitä että joku olisi jo kovasti myöhässä on pelkkää propagandaa. Aikaa on monellakin toimialalla rutkasti. Ihmisten käyttäytyminen ei muutu viikossa, vaan suuremmat muutokset tapahtuvat vuosisatojen aikana. Toki muutoksen nopeus kasvaa hieman, mutta yksittäisen sukupolven aikaansaama muutos on vielä aika pieni.
Väittämällä että olisimme harpanneet suuremman loikan, pönkitämme omaa itsetuntoamme.
