Digitalisoituminen näkyy toimialoista ehkä parhaiten mediayhtiöiden ja kustantamojen arjessa. Kuluttajista on tullut sisällöntuottajia ja jakelijoita, jolloin uutistoimistusten vastuulle jää lähinnä henkilöhaastattelut ja syväluotaavat journalistiset kirjoitukset.
Paperilta luetut eilisen uutiset ovat yhtä mielenkiintoisia kuin viime viikon sää, joten kuluttajat siirtyvät hakemaan mielenkiintoiset tiedon verkosta.
Ja toisaalta edes televisio ei pysty tarjoamaan kuin yleistä uutisointia joka ei kolahda keskiverto kansalaiseen millään tavalla. Kymmenen uutisia ei voi personoida minulle. Peter Nyman kertoo liian paljon sellaista joka ei minua kiinnosta ja mielenkiintoisistakin aiheista he eivät ehdi kertoa tarpeeksi. Tieto on verkossa, haen sen sieltä.
Kun puheviestinnässä siirryttiin lankapuhelimista matkapuhelimiin, pitivät useat ihmiset sitä lankapuhelinta ihan tottumuksesta vielä useita vuosia päydällä. Muutos oli sisäistetty, mutta nostalgian syleisyssä siitä vanhasta johdollisesta mallista ei luovuttu.
Koska tulee se hetki kun luovumme paperiuutisista?
Olen paasannut jo useamman vuoden että digipaper sellaisenaan on saatanasta. Kyllä, ne hiirellä vedettävät keinotekoisesti kahisevat pdf-versiot. Ja aika samaa ajattelua minussa herättää myös mediayhtiöiden uutissivut joissa ei ole minkäänlaista interaktiivista sisältöä.
Kommentointi ei vielä tee uutisoinnista vuorovaikutteista.
Tällä hetkellä voit kuvata puhelimella HD-tasoista videota. Ketä kiinnostaa still kuva jostain uutisesta, kun video kertoisi miljoona kertaa enemmän. Älä laita toimittajan referoimaa pääministerin puhetta kirjoitettuna, vaan lisää se videona. Anna kuulijan tehdä itse omat johtopäätökset sisällöstä ja sen tasosta. Ei meitä kiinnosta yhden toimittajan mielipide jostakin. Jos haluaisimme luottaa vain yhden ihmisen mielipiteeseen, emme täyttäisi verkon foorumeita mielipiteillämme asioista, palveluista ja yrityksistä.
Myönnän että olen sortunut käyttämään paperisia lehtiä. Esimerkiksi maastopyöräilystä kertova englantilainen MountainBike UK tulee ostettua vielä melko usein, vaikka olen käytännössä lukenut jo tuotearvostelut ja bongannut tuoteuutuudet verkosta ennen lehteä. Mutta esimerkiksi Teknari, joka on iPadille ladattava videosisältöinen, voisiko käyttää rumaa termiä ”e-lehti”, on aiheuttanut sen että Tekniikan Maailma tyyppiset
lehdet jäävät totaalisesti ostamatta. Teknari on täysin erilainen lukukokemus. Tekstiä, videota, linkkejä ja mielenkiintoisen käyttöliittymän omaava julkaisu on mullistanut täysin lukemisen ja sisällön kuluttamisen.
Koska siis perun Aamulehden ja siirryn aamulla täysin sähköistyneeseen uutispalveluun? Siihen menee ehkä vielä hetkinen, tai sitten se tapahtuu jo huomenna. Jos kotimaiset mediayhtiöt eivät pysty koukuttamaan minua pysymään paperisessa versiossa, uskon että joku fiksu digitaalinen palvelu vie voiton.
Mielenkiintoisimmat uutiset saan jo pelkästään Facebookin, Twitterin ja LinkedInin kautta. Ipadille ja Windows Phonelle on jo käytössäni sovellukset jotka keräävät kaiken sen tiedon yhteen ja esittävät ne selkeässä muodossa. Ehkä jatkossa haluan täysin valita uutislähteeni, enkä edes halua kuulla mitä Peter Nyman tai muut uutisankkurit kertovat. Uutistoimitusten sisältö kun ei ole sen luotettavampaa eikä uskottavampaa.
Me kaikki olemme tulevaisuuden, tai nykyisyyden, reporttereita jotka havainnoimme ympäristöä ja kirjoitamme sekä jaamme havaintomme muille.
Tämä on minun havaintoni. Uutisoin siitä sinulle ja sinä luet tätä.
