Emme usko mitä sanotte



Ehkä näin vaalien alla voi käyttää politiikastakin tuttua ajatusta: Ei ole niinkään merkitystä mitä sano, vaan mitä teet.

Varmasti yksi suurimmista haasteista jatkossa onkin, miten yritykset ja organisaatiot rakentavat luottamusta niin asiakkaiden kuin työntekijöiden välille. Suuret puheet valuvat täysin hukkaan muutaman huonon teon kautta. Tänä aikana, on verkossa susilauma odottamassa jokaista väärää tekoa tai sanaa, ja he raatelevat sinut hetkessä.

On toki hyvä muistaa, että esimerkiksi Twitterissä on alle 400k suomalaisia käyttäjiä ja jos siitä lasketaan se perinteinen prosenttiosuus joka yksittäiset twiitit huomaavat, alkaa some-kohut olla lähinnä yhtä suuria juttuja kuin paikallisuutinen Lapin-Kansan sisäsivulla. Vaikutukset ovat monesti todellista pienemmät. Ei tainnut veden hinnasta noussut kohu paljon Välimäen burgeripaikkaa kaataa. Veikkaan että nosti vain paremmin esille ja lisäsi tunnettuutta myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Ei kukaan muista edellisviikon somegatea.

Oli hauska nähdä kuinka viimeviikolla Sinituotteen kanssa käyty lyhyt Twitter-sanailu generoi heidän vastaukselleen 16 uudelleentwiittausta ja 38 suosikkia. Silti vastausta edeltävä twiittini keräsi vain 767 impressiota. Kuinka moni siis huomasi aidosti tuon keskustelun?

Toisaalta, verkossa käytävä dialogi on paljon muutakin kuin klikkihuoraamista ja ajastettuja mitään sanomattomia kaupallisia tiedotteita. Kun verkossa on aidosti mahdollista käydä keskustelua ja kerätä tietoa asiakkaiden käyttäytymisestä, tarttua ajankohtaisiin aiheisiin ja syventää sidettä tuhansiin ihmisiin joita et välttämättä ole koskaan tavannut – on tuon mahdollisuuden käyttämättäjättäminen suorastaan hulluttaa.

Väitän että tunnen osan Twitter-tutuistani jopa paremmin kuin ”ns. oikean maailman” ihmiset. Onko siis face-to-face kohtaaminen tae siitä että tiedät tai tunnet jonkun? Jos olet tavannut asiakkaasi parin kuukaden välein, kuinka hyvin hänet oikeasti tunnet? Jos vertailukohteena on henkilöt jotka ovat eri kanavien kautta yhteydessä päivittäin.

Onko siis facetimen arvo laskussa?

Vuoden päästä ei sanota tunnen hänet ”vain” Twitteristä. Ehkä siis olet ”vain nähnyt” jonkun kerran livenä, ja helposti kuvittelet tuntevasi hänet.

Voiko siis luottamusta rakentaa verkossa jopa helpommin? Mielestäni kyllä.

Janne Gylling


Avainsanat: digistrategia digitalisoituminen Markkinointi muutos sosiaalinen media

Lisää kirjoituksia, jos innostuit edellisestä