Aiheen otsikko tuli Twitteristä henkilöltä @hennaniiranen.
Brändistä puhutaan monesti sen synnyttävän mielikuvan kautta. Mielikuva ja imago rakentavat uskottavuutta ja henkilöpersoonaa.
Asiantuntitehtävissä uskottavuus on elinehto. Persoonallisuutesikin voi olla sellainen ettei se ihan kolahda kuulijakuntaan, mutta jos uskottavuutesi rapisee, on siitä aika vaikea rakentaa tikkaita yhteiselle tekemiselle.
Tunnistat ehkä myös omasta työ- tai ystäväpiiristä henkilöitä joiden kanssa et välttämättä tule äärettömän hyvin toimeen, mutta luotat heihin tiettyjen asioiden asiantuntijoina. Hänen asiantuntijuus on niin vahvaa aiheen ympärillä, että kommunikaatio-ongelmista huolimatta käännyt hänen puoleensa.
Seutukunnan kovin autokorjaaja voi siis käytännössä olla ihmisenä täysi mulkku, jos hänen ammatillinen osaamisensa painaa vaakakupissa enemmän.
Kun puhutaan lyhyestä ja ehkä jopa yksittäisesti tilanteensa, voi elää aika helposti sen kanssa että joku henkilö on raskas yhteistyökumppani. Mutta aika harva valitsee itselleen pitkäkestoiseen suhteeseen täyttä idioottia.
Vertaan myyntiä aina deittailuun. Jos vastapuoli joutuu päätöksensä lopputulemana olemaan sinun kanssa yhteydessä monta kertaa viikossa useamman vuoden ajan, hän katsoo aivan erilaisella asenteella minkälainen olet henkilönä, jolloin ammattillinen osaaminen ei paina vaakakupissa niin paljon.
Voit ajaa taksimatkan idiootin kyydissä, mutta ei palkkaisi häntä autonkuljettajaksesi.
Onko sitten henkilöbrändillä merkitystä? Toki, jos se on riittävän vahva ja uskottava, annat enemmän anteeksi. Valitsemalla tunnetun tyypin tekemään asiaa, varmistat oman selustasi. Jos sitten lopputulos ei miellytäkään kaikkia, sinä olet valinnut sellaisen henkilön tekemään duunin johon lähtökohtaisesti voi luottaa ja odottaa että lopputulos on timanttia.
Onko henkilöbrändi tärkeää? Totta hitossa on. Ostamme kyvykkyyksiä, osaamista, luotettavuutta ja toimituskykyä.
