Nyt puhutaan paljon käyttökokemussuunnittelusta ja käytettävyystestauksesta. Mikä sitten on käytettävää ja voiko käytettävyyttä oikeasti suunnitella?
Käytettävyyteen vaikuttaa paljon se, että mitä asiaa olet verkkopalvelulla tai sovelluksella tekemässä. Jos ajatellaan vaikka melkein päivittäin käyttämääni Facebook appia puhelimessa, on käyttötarpeet erilaisia pitkin päivää. Välillä luen mitä muille kuuluu, välillä kirjoittelen omia juttujani ja välillä lähetän kuvan tyhjästä rautatieasemasta kun Pendolinoa ei kuulu asemalle. Sovellus on jokaisella käyttökerralla täysin identtinen. Se ei tiedä yhdelläkään kerralla mitä olen tekemässä, joten kaikki mahdolliset tehtävät tulee olla käytettävissäni. Tästä päästään siihen ongelmaan, joka korostuu monipuolisisssa sovelluksissa.
Valtaosa isoista järjestelmistä on suunniteltu väärin. Rautalankamalleihin on piirretty suunnitteluvaiheessa kaikki mahdolliset asiat joita käyttäjä voi tai saa tehdä. Paperiproton käyttö ohjaa siihen että asiat näytetään heti, eikä klikkauksen tai hoverin jälkeen. Paperiprotosta tuleekin siis määrittelydokumentti, eikä interaktiosuunnitelma siitä kuinka sovellus käyttäytyy ja reagoi käyttäjän tekemisiin.
Kuka määrittää mikä on käytettävää?
Meillä jokaisella on ajatuksemme ja mielipiteemme siitä että mikä on käytettävää. Osa ihmisistä pelkää klikkaamisia, jolloin jokainen mahdollinen asia tässä elämässä pitää olla kolmen klikkauksen päässä. Mielestäni klikkaaminen on kuin sivun kääntäminen – jos kirja on riittävän mielenkiintoinen, jaksat kyllä kääntää sivua. Jos taas kirjan tarina ei kanna, haluaisit että kirja olisi yksi pitkä sivu jota voi silmäillä. Tekemällä riittävän monta klikkausta, pidetään yhdellä kertaa näytettävä tietosisältö riittävän pienenä. Suunnittelijoilla on taipumus oksentaa kaikki mahdollinen heti yhdellä kertaa esille, jolloin yhdellä kertaa sisäistettävän informaation määrä on liian suuri.
Ihminen ei pysty hahmottamaan kuin kahdeksan asiaa kerrallaan. Jos katsot Flow festivalin verkkosivustoa, huomaat ettei yksikään elementti ole linjassa toisiinsa nähden, sisältöä on aivan älytön määrä ja palvelua on ikävä katsoa. Silti sen tyyppinen design on kovassa huudossa. Kun ei ole tunnistettu mikä käyttäjää kiinnostaa, oksennetaan kaikki mahdollinen esille. Tarjoamalla vähän kaikkea kaikille, päästään lopputulokseen jossa ei tarjota kenellekään oikeaa tietoa.
Suunnittele käytettäväksi
On tärkeämpää suunnitella niin, että pyritään tekemään käytettäviä palveluita. Käytettävyys on tavoitetila, eikä lupaus. On tiettyjä best-practices malleja, eli hyväksi havaittuja tapoja tehdä asioita, mutta silti emme voi olla aina täysin varmoja että mikä on käyttäjän tarve, käyttötilanne tai fiilis. Voimme arvailla paljon ja jopa tunnistaa, mutta 100% varmuutta meillä ei ole koskaan.
Käytettävyyteen tulee siis pyrkiä, sitä pitää tavoitella ja asioita tulee suunnitella niin että se pidetään mielessä. Lopputulos on silti aina jokaisen yksilön ja käyttötapauksen jälkeen omanlaisensa. Emme voi palvella jokaista yksilöä täysin saumattomasti, mutta se ei tarkoita sitä etteikö siihen pitäisi pyrkiä.
Käytettävyys tavoitteena
Alkuvaiheessa kannattaa määritellä tavoitetila johon pyritään. Päätöksiä ja ratkaisuja tulee peilata sitten määriteltyihin tavoitteisiin, jotta suunta pysyy oikeana. Jokaista palvelua suunniteltaessa tulisi tavoitteena olla, että palvelu on käytettävyydeltään hyvä ja että käyttökokemus on positiivinen. Kuulostaa melko yksinkertaiselta asialta, mutta näin aika harvoin on. 2000-luvulla puhuttiin jo 00:00-sukupolvesta, eli ihmisistä joiden videonauhureissa vilkkuu 00:00 kun he eivät osaa asetaa niihin aikaa kohdalleen. Käyttötapauksena kellon asettaminen aikaan on melko harvinainen, mutta sitäkin tärkeämpi silloin kun se on aiheellista. Kävin vaihdattamassa patterin kellooni pari viikkoa sitten. Casion G-shock oli n.35 vuotiaalle, minua palvelleelle henkilölle niin tuntematon, että hän ei osannut asettaa siihen aikaa. Patteri tuli kyllä vaihdettua.
Oletamme että ihmiset ovat keskimääräistä kokeneempia verkon käyttäjiä. Jos suunnittelet hotellivarausjärjestelmää, pidä huolta että oma mummosi osaa varata sen avulla hotellin.
Käytettävyys on yksinkertaistamista ja käyttäjän ymmärtämistä. Jos käytettävyys tarkoittaa ominaisuuksien karsimista, sitäkin kannattaa harkita. Käyttäjän tunteminen, hänen käyttötapaustensa oppiminen ja sitä kautta palveleminen vie meidät parempaan lopputulokseen.
Lopuksi
Olen käynyt viimeisen kahden viikon aikana Tampereen rautatieasemalla taas useamman kerran. Matkustan Tampere-Helsinki väliä viikottain. Ja joka kerta mietin, miksen pysty asettamaan Foursquareen ”automaatti check-in” palvelua tiettyihin paikkoihin. Nyt käyn manuaalisesti klikkaamassa itseni sisään. Tai jos avaan puhelimellani joka aamu Sää-palvelun auki, eikö puhelin voisi jo oppia sitä? Kun käynnistän puhelimen arki aamuisin, se voisi automaattisesti käynnistää minulle Sään. Jolla, te voisitte tehdä asioita toisin. Olisiko teidän uusi käyttöjärjestelmänne oikeasti älykäs?
