Kuka uskoisi sinuun



Pyytelen Twitterissä aina välillä näitä vierasaiheita, eli kuka tahansa voi heittää aiheen josta kirjoitan. Tällä kertaa tulee pari kirjoitusta putkeen joiden aiheet tulivat @tollevilvanen hahmolta. Käytetään nyt termiä hahmo, kun ei ole mitään hajua kuka hän on. Ensimmäinen aihe on: ”Konsulttibisneksen problematiikka: Relevanttien meriittien puuttuminen sekä testaamattomien teorioiden lanseeraamisen ongelmat”.

Meriittien merimaisema

Kaikessa uudessa tekemisessä on aina omat haasteensa. Kun halu ja into ovat suuremmat kuin taidot ja teot, on aina vaikeaa löytää niitä ensimmäisiä jotka luottavat sinuun riittävästi. Se että on valtava into rakentaa omalle pihamaalleni pihavaja, ei tee minusta vielä rakennusmestaria. Luottamuksen saaminen kotijoukoilta siihen että pystyn sen itse rakentamaan riittää alkuun. Ensimmäisen kopin valmistuttua onkin sitten helpompi alkaa puhua seuraavasta projektista, aivan kuten olisin jo valtakunnan seuraava ”remontti reiska”.

Kuka pystyy määrittämään sen, että kenellä on riittävät meriitit? Ostajalla on se valta ja vastuu tehdä päätös että keneen hän luottaa. Niitä rautaisia ammattilaisia joilla on kymmenen vuoden kokemus ja referenssilista pitkä kuin nälkävuosi, ei vaan tule automaattisesti koulun penkiltä, vaan kaikki ne edellämainit kyvykkyydet ja taidot kasvavat ajan myötä.

Jos me kaikki tekisimme vain sitä, mihin meidän realistiset taitomme riittäisivät, emme koskaan pystyisi kehittymään.

Testaamattomat teoriat

Uskon että moni tekee sen virheen, että kommentoimme kovaan ääneen toisten tekemistä ilman että meillä on kaikkea sitä tietämystä käsissämme joka kyseisen yrityksen tai organisaation päättäjällä on. Ajattelemme ääneen että ovatpa he varsinaisia idiotteja kun eivät edes tuota asiaa tajua tehdä oikein. Tässä on yleensä ongelmana se, että kommentoijilta puuttuu kokonaisnäkemys. Jos ei pysty hahmottamaan kokonaisukuvaa, on helppo nostaa yksittäisiä virheitä esille. Yleensä vielä niin ettei kommentissa pystytä antamaan minkäänlaista realisitista kehitysehdotusta asiaan. Sorrun siihen myös itse – myönnettäköön.

Yksittäisen pienen asian korjaaminen voi tarkoittaa taustajärjestelmissä tai organisaatiorakenteissa miljoonien investointeja. Rahan painottaminen tärkeysarvoltaan korkeampiin asioihin yleensä jättää listan loppupäähän asioita jotka ovat rempallaan.

Omien teorioiden – joita on sitten vaikkapa siinä innostuksen huumassa saatu innovoitua – lanseeraaminen on todella haastavaa. Me kaipaamme näyttöjä, faktoja ja lukuja. Voisin väittää että uskonto on ainut asia maailmassa johon ihmiset tuntuvat uskovan ilman todisteita. Omia teorioitaan voi aluksi testailla vaikkapa omassa toimintaympäristössään. Itse happotestaan asioita arjessa toisten huomaamatta, ja kerään sitä kautta ainakin itselleni uskoa siihen että teoriani voisi toimia laajemmin.

Ei siis lannistuta. Yritetään edes uskoa itseemme ja omaan tekemiseemme. Se ei ole kovinkaan yleistä meille suomalaisille kulttuurimme ja koulutuksemme takia, mutta pieni ripaus amerikkalaista itsetuntoa ei tee pahaa kenellekään.

 

Janne Gylling


Avainsanat: digitalisoituminen Ensivaikutelma muotoilu palvelumuotoilu Sisältö Tarina tavoitteet vierasaihe Viestintä

Lisää kirjoituksia, jos innostuit edellisestä