Tässä ollaan nyt pari päivää Yrityspäivät -rekrymessuilla tutustumassa Tampereen seudun opiskelijoihin. Koitamme löytää lisää loistavia tyyppejä meille duuniin ja pieni haravointi yliopistolla antaa nopeasti kuvan siitä minkälaista ehdokasta on tarjolla.
Kohtaamisissa on puhuttu paljon yrityskulttuurista. Jopa arterpartyjen pöydässä keskustelu siirtyi kulttuuriin ja palkkaukseen. Mitä meille tarkoittaa yrityskulttuuri ja minkälaisessa roolissa on palkkaus suhteessa siihen.
Perushommat kunnossa
Olen sanonut, että Maslovin tarvehierarkian alimmaiseksi laitettu WLAN ei paljon naurata jos elät nälänhädässä. Samalla tavalla en usko, että loistava yrityskulttuuri ja viihtyminen työpaikalla korvaavat sitä jos palkkanauhan summalla saat ehkä vähän makaronia ja näkkileipää.
Olen työhistoriani aikana tehnyt vaikka mitä. 36-vuotiaalla on kokemusta yli kymmenestä työpaikasta ja työnantajasta. On ollut useita paikkoja joissa porukka, fiilis ja meininki on ollut ihan katossa, mutta palkkaus ei ole kohdannut tehtyä työmäärää. Koita siinä sitten perustella itsellesi että työn merkityksellisyys ja viihtyminen ovat tärkeämpää kuin palkka. Penniäkään ei jäänyt käteen ihan elämisen perusjuttujen jälkeen. Hip hurraa.
Vierastan siis keskustelua joissa vähätellään palkkauksen merkitystä. Toki itse vaihdoin pienempään firmaan ja heikompaan liksaan ihan sen takia, että työ ja siihen kuuluvat tehtävät ovat nyt mielenkiintoisempia. Mutta olisitko aidosti valmis menemään unelmaduuniisi – jos siitä saatava korvaus ei kattaisi kulujasi?
Työ ja kaverit
Kannatan kyllä vahvasti sitä, että rekrytointiprosessissa keskitytään löytämää tyyppejä jotka allekirjoittavat samat arvot kuin vanhat työntekijät. Jos olet duunissa sellaisessa paikassa ettet voisi kuvitellä käydä työkavereiden kanssa afterwork oluella, on varmasti arjessakin työskenteleminen vaikeaa. Kannustan palkkaamaan kavereita ja sellaisia tyyppejä joiden kanssa voisit olla viikon keskellä viidakkoa.
