Istuin tällä viikolla projektin aloituspalaverissa, jossa oli ilahduttavaa kuulla, että asiakkaan puolelta niin markkinointi kuin liiketoiminnat olivat yhdessä sitä mieltä että uuden verkkosivuston yksi keskeisimmistä tavoitteista on siirtyminen verkkoläsnäolosta kohti verkkoliiketoimintaa.
Olen monesti miettinyt että mikä verkkoläsnäolon tarkoitus edes toisaalta on. Ollaan tarjolla jos joku sattuu etsimään, muttei kuitenkaan myydä suoranaisesti mitään, eikä liiketoiminnan kasvattaminen verkon kautta ole strategiassa. Onko sellaisessa läsnäolossa mitään järkeä? Sillä kovinkaan suurta hyötyä siitä ei ole.
Olemme arkoja myymään. Monesti täytyy oikein asiakkaana tehdä töitä sen eteen että saa ostaa. Tuntuu oudolta.
Verkkoliiketoiminnan määrittely ja suunnittelu vaatii silti aikaa. Se on monesti niin iso muutos kun koko yrityksen mindset myynnin suhteen täytyy asettaa uuteen asentoon. Toisaalta, kiire on muutosprosessin suurin uhka. Kiireessä asioita ei tule tehtyä riittävän hyvin. Kiireessä oma väki ei ehdi muuttua samassa tahdissa muutosprosessin mukana. Ja jos porukka ei muutu, asiat muuttuvat vain paperilla.
Mitä verkkoliiketoiminta voisi tarkoittaa sinun toimialallasi? Voisitko tehdä ostamisesta sen avulla helpompaa? Verkkoliiketoiminta ei tarkoita sitä että koko prosessi pitäisi tapahtua sähköisesti verkossa, vaan myös sitä että palveluprosessin tietyt osat käynnistyvät tai tapahtuvat sähköisillä päätelaitteilla.
Verkkoliiketoiminta mahdollistaa globaalin myynnin. Jos tuotteesi käy kaupaksi Jämsässä, niin samalle tuotteelle löytyy varmasti kysyntää myös muualta. Suomalaisilla on se outo harhakuva että paketin lähettäminen täältä sinne kestää kauemmin kuin sieltä tänne.
Seth Godin kirjoitti jo kauan sitten, että on pidettävä ääntä jotta sinut huomataan. Äänen pitäminen voi olla stratosfääristä hyppäämistä tai yksi puhelinsoitto vanhalle asiakkaalle. Pääasia on, että passiivisuus pitää loppua.
Pieniä asioita sitouttamiseen
Pidän pienistä ja yksinkertaisista asioista joilla saadaan isoja muutoksia aikaan. Meillä kävi noin vuosi sitten öljypoltinkorjaaja eräänä kylmänä lauantaina kun öljypoltin ei käynnistynyt. Korjaaja liimasi yrityksensä tarran meidän öljysäiliön kylkeen. Ajattelin että siinäpä kätevä tapa jättää käyntikortti, josta löytyy yhteystiedot. Mutta kun asiaa miettiin tarkemmin, hän ”merkkasi” meidän öljypolttimen itselleen. On erittäin noloa soittaa jollekin muulle korjaajalle nyt kun paikallisen yrittäjän tarra komeilee meidän pannuhuoneessa. Tarra, jonka painaminen on maksanut alle euron, tekee sen vaikutuksen että hän sitouttaa käymänsä asiakkaat itseensä. Loistava veto.
Mikä on sinun tarrasi? Miten sitä voisit sitouttaa asiakkaitasi paremmin itseesi?
