Muistan nähneeni televisiosta Bill Gatesin haastattelun joskus 90-luvulla. Bill puhui tiedon valtatiestä ja siitä että kohta jokaisessa kotitaloudessa on tietokone ja ne kaikki ovat kytkettynä toisiinsa tämän mahtavan tietoverkon kautta. Tieto olisi valtaa ja se kaikki olisi meidän saatavilla.
Olihan se Bill oikeassa. Ennustus osui täysin oikeaan. Internet tuli ja muutti koko maailman.
Internet rakennettiin tiedon jakamiseen. Keksittiin HTML, eli hypertext-markup-language. Kuvauskieli joka mahdollisti artikkelin lukemisen ja siihen liitettyjen hyperlinkkien avulla sisältöjen välillä siirtymisen. Aika huikeaa. Yksinkertainen innovaatio joka mullisti lopulta liiketoimintamalleja ja mahdollisti maailmojen lähentymisen, helpommin kuin koskaan.
Mietitäänpä hetki sitä Internetin alkua. Sisältöä jonka sisällä voi hyppiä. Siirtyä yksittäisestä sanasta lukemaan sen tarkoitusta, ja sitten palata takaisin. Ristiinlinkitystä eri artikkelien ja tietosisällön välillä. Verkosto, ekosysteemi, sisältöjen liitto. Huikeaa.
Mutta siitähän tässä on edelleen kyse.
Aika moni unohtaa verkkopalveluiden suunnittelussa sisältöjen linkittämisen toisiinsa. Ajatellaan jokaista näkymää yksilönä, eikä ajatella miten ekosysteemissä oleva tieto voitaisiin nostaa sisällön oheen. Rakennetaan navigaatio, luotetaan että sen avulla käyttäjä itse valitsee sisältönsä ja tarjoillaan sitten yksi sisältö kerrallaan. Aika ”ysäriä”.
Olen törmännyt sellaisiin sivuihin ja sivustoihin jatkuvasti. Tehdään verkkopalvelun sisälle yksittäisiä sivuja jotka pysyvät muuttumattomina ikuisesti, tai ainakin siihen asti kunnes tehdään ihan koko sivusto uusiksi.
Hyvä verkkopalvelu on ensinnäkin aina beta vaiheessa – ee ei ole koskaan täysin valmis. Toisekseen, jokaiseen sisältöön tulisi liittyä jotakin muuta sivustolta löytyvää sisältöä. Sisältöjen ristiinlinkittäminen on avainsana verkkovierailun keston pidentämisessä, sekä yksi tärkeä asia hakukoneoptimoinnissa.
Miksi linkitän sisältöjä?
Jokaiselle näkymälle tulisi määritellä tavoitteet. Tavoitteet voivat olla osin jopa todella yksinkertaisia. Tavoitteena voi olla että pyrimme ohjaamaan käyttäjää etusivulla klikkaamaan tiettyä linkkiä, tai kulkemaan tietyn funnelin läpi tehden erilaisia toimenpiteitä. Tavoite voi olla tuotteen siirtäminen ostoskoriin, ja ostoprosessin läpi kulkeminen.
Linkittämällä sisältöjä, luot ”sisältöpolkuja” joita pitkin pyrit ohjaamaan käyttäjää kohti tavoitettasi. Tavoitteisiin pääsemistä voidaan sitten mitata erilaisilla tavoilla ja ja funneleihin voidaan tehdä korjauksia jos huomataan että polku katkeaa aina tietyssä kohdassa.
Hyvä sisältö on loistava renki ja paras isäntä
Se hoitaa hommansa kunnolla. Sen suunnittelussa on sen takia oltava äärimmäisen tarkkana. Sisältöstrategian ymmärtäminen ja sen hyödyntäminen osana palvelumuotoilua on taitolaji. Se on asia joka unohtuu keskimäärin liian monesta projektista.
Ei verkkopalvelun muotoilu ole graafisen suunnittelun projekti. Ei hyvää palvelumuotoilua voi ostaa talosta joka on keskittynyt pääosin UX asioihin. Strateginen suunnittelu, liiketoimintamallien ymmärtäminen ja verkkoviestinnän kokemus – siinä kolme hyvää taitoa joita tulee vaatia palvelumuotoilijaltasi.
Palvelumuotoilu ei myöskään ole asia, jonka lopputuloksena tulee pelkkä tekninen speksi devaajan pöydälle. Luomme elämyksiä, kokemuksia, liiketoimintaa ja ravistelemme esille asiat joiden kautta palvelusta tulee oikeasti paras mahdollinen.
Internet ei siis kadonnut mihinkään. Sen muoto ei ole muuttunut. Unohdimme vain sen alkuperäisen tarkoituksen. Mutta toivottavasti vain hetkeksi.
