Siinä se taas meni. Yksi yrittäjän päivä ohitse. Perustin aikanaan oman toiminimen vuonna 1998, jolla tein muutaman vuoden hommia. Toiminimi taisi mennä kokonaisuudessaan sulki vasta joskus 2004 jolloin siirryin täyspäiväiseksi palkkatyöläiseksi. Toki tässä vuosien varrella on tullut aina tehtyä myös omia suoria asiakasprojekteja, vaikka varsinaista firmaa ei ole aina ollutkaan. Varsinkin nykyään on niin helppoa laskuttaa kevytyrittäjänä esim. Ukko.fi kautta.
Olen aina tuntenut itseni yrittäjähenkiseksi, silloinkin kun olen ollut toisella töissä. Vaikka tälläkin hetkellä olen palkkatöissä, tulee tänäkin vuonna siinä ohessa laskutettua kevytyrittäjyyden kautta lähes 40.000 eurolla projekteja. Osa silti toteaa, ettei se ole oikeaa yrittämistä kun siinä ei ole koko elämä kiinni. Jotenkin välillä tuntuu että suomalainen lasketaan yrittäjäksi vasta siinä vaiheessa kun hän on ollut nälkäkuoleman partaalla, täydellisissä veloissa ja sieltä jotenkin kuin ihmeen kautta omalla sisullaan noussut pinnalle. Omalla kohdallani yrittäminen on ollut melko helppoa. Kun perustimme Elisan kanssa Moretagin, pidimme heti ensimmäisenä vuonna täydet palkalliset lomat. Oikeasti pitäisi kuulemma olla pitämättä mitään lomaa ensimmäiseen kahteenkymmeneen vuoteen, jotta olisi todellinen yrittäjä.
Kärsimysten kautta
Suomessa yrittäjyys siis pitäisi olla jonkinlainen sankarin matka, jossa epäonnistumisien kautta henkilö nöyrtyy ja saa vaatimattomia rikkauksia vasta kuolinvuoteellaan.
Lottovoittoa pitää hyväksyttävänä vaurastumistapana 31 prosenttia suomalaisista, kun esimerkiksi säännöllinen sijoittaminen saa vain 11 prosentin hyväksynnän. Erityisen suopeita lottovoitolle ovat keski-ikäiset: 40-49-vuotiaiden mielestä se on hyväksyttävin keino vaurastumiseen. Lähde.
Jotain tuo tutkimus meistä kertoo kansana. Yrittäjyydellä ei oikein saisi menestyä, eikä siitä saisi jäädä mitään käteen. Yrittäjä on se hiljainen puurtaja joka on aina vain töissä. Suotavampaa on, että rahat tulevat arvasta tai pelikoneista.
Monenlaista yrittäjyyttä
Meiltä selkeästi puuttuu jonkinlainen yrittäjyyden välimuoto. Kevytyrittäjyys ei ole oikein terminä vakiintunut eikä se avaa riittävästi tätä kenttää. Kyse on monella lisätienestien tekemisestä tai siitä että he harrastavat vapaa-ajallaan jotain sellaista josta voi syntyä arvoa myös muille. Näistä tuloista maksetaan kuitenkin ihan kohtalaista veroa, joten tällaisen rahan liikkuminen on kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Tai ainakin verottajan ja valtion. Toki tällainen yrittäminen tuo monelle iloa ja intoa arkiseen aherrukseen.
Tänne tarvitaan lisää yrittäjiä ja yrittäjähenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä liiketoiminnan pyörittäminen vaatii. Muutaman vuoden yrittäminen avaa mukavasti myös silmiä ymmärtämään työnantajan velvollisuuksia sekä palkansaajan todellisia työvoimakustannuksia.
Ei yrittäminen tarvitse aina olla päätoimista. Kevytyrittäjänä voit hyvin kokeilla ja testailla, että mitä se voisi tarkoittaa. Ja jos innostus muuttuu euroiksi, on helpompi siirtyä täyspäiväiseksi yrittäjäksi jos sellaisesta unelmoi.
