Näin joulukuun alkaessa on hyvä katsoa mennyttä. Taakse jäävä vuosi on viestinnällisesti melko herkullinen tapaus. On käsitelty edelleen Talvivaaraa, Stockmannia ja avioliittolakia. Lehdistö ja verkko on nostanut ilmiöitä toisensa perään ja kansalaiset ovat istuneet ruutujen ääressä popkornit sylissä. Tässä neljä teemaa vuodelta 2014.
Hetkessä kiinni
Omasta mielestäni yksi vuoden suurin oivallus on tapahtunut televisiokanavilla. On vihdoin ymmärretty, että livelähetys yhdistettynä sosiaalisen median kanaviin – on katsojia ja klikkejä keräävä yhdistelmä.
Niin hyvä kuin House of Cards onkin Netflixissä, sen suurin ongelma on se että jokainen katsoo jaksoja silloin kuin se itselleen parhaiten sopii. Samalla menetämme sen mahdollisuuden että voisimme ruotia sarjan tapahtumia yhdessä muiden kanssa.
Posse ja ELCrew ovat toimineet hyvänä ajurina. Tällä viikolla saamme ihmetellä linnanjuhlien aikaan samaa ilmiötä. Miljoona ihmistä television ääressä ja jokaisella älypuhelin kädessä. Tunnen jo kuinka, pinnalla: #linnanjuhlat.
Idän viisaat miehet
Tästä on käyty vuoden aikana useammankin kerran keskustelua. Nykyaikana jokainen entinen copywriter on jonkin sortin sisältöstrategisti tai somekonsultti. Asiantuntija kaikesta sosiaalisen median genrestä, kuitenkin niin että itse on twiitannut ehkä sata kertaa ja kerännyt parisataa seuraajaa.
Kaikilla somekonsulteilla ei taida olla kenkiä.
On ollut siis jännä huomata, että asiakkaat luottavat täysin sokeasti sellaisiin henkilöihin joilla ei ole itsellään aitoa kokemusta somen käytöstä.
Jos teoriassa tiedät miten moottori toimii, se ei tee sinusta automekaanikkoa.
On silti hienoa että näinä vaikeaina aikoina ihmiset työllistävät itsensä pelottomasti ja rohkeasti, kunhan vain asiakkaat eivät joudu kärsimään liikaa.
Palautekanavat uusiksi
Negatiivisen palautteen antamiseen on tullut uudenlainen arvojärjestys. Laita kommenttisi ensin verkkoon ja valita verkossa vielä vähän lisää jos siihen ei reagoida. Muistan vielä omasta nuoruudestani kun palaute annettiin suoraa siinä tilanteessa ja asiat pyrittiin lähtökohtaisesti hoitamaan fiksusti. Nyt kuluttajat kalastavat virheitä ja lietsovat somegatea kaikesta mahdollisesta.
Mutta siitä on turha valittaa. Sopeudu tai kuole.
Palautteen antamisen väylät pitäisi miettiä uudestaan monessa kohtaamisessa. Jos asiakas painaa punaisen vihaisen naaman poistuessaan liikkeestä, miten liike voi reagoida siihen? Miten yrittäjä voi millään tavalla koittaa siinä hetkessä korjata tapahtunutta pettymystä?
Asiakkaiden ääni esiin
Kun “customers become the brand voice”, ovat yritykset huomanneet nostaa asiakkaitaan esille. Kun asiakkaalla on edes jonkinlainen kontaktipiste brändiin ja hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan siihen, on sitoutuminen huomattavasti syvempää.
Pidän kovasti ulkomailla siitä, että suurkaupungeissa on brändien lippulaivamyymälöitä. Kun meillä täällä maaseudulla kaikki pitää kärjistäen löytyä S-marketista, ei brändikokemus oikein pääse välittymään. Kun vertaat kokemusta Superdryn, The North Facen, Niken, Adidaksen, Applen tai minkä tahansa muun ison brändin kokonaiskokemukseen jonka kivijalkamyymälä antaa, huomaat että kivijalka ei ole kuollut. Siihen panostaminen, suhtautuminen ja kanavamerkityksen ymmärtäminen pitää vain miettiä uudestaan.
Se mitä tunnen, koen ja näen pitämieni brändien vaikutuksen alaisena, on parasta markkinointia, joten sen tunteen jakaminen pitäisi yhdistää muiden kokemuksiin.
En halua nähdä Garminin verkkokaupassa mitä tuotteita muut Garmin fenix2 ostajat ovat ostaneet, vaan haluan nähdä minkälaisia harjoituksia, lenkkejä ja retkiä he ovat tehneet. Yhteisöllisyys nousee digitalisoitumisen suurimmaksi teemaksi.
Lopuksi
Siinä siis omat neljä asiaa jotka ovat jääneet mieleen vuodelta 2014. Kirjoita omasi ja linkitä kommenttien kautta juttuusi. Kiitos!
