Rakennetaan tällä hetkellä yhtä Powerin isointa ponnistusta koko vuonna. Ensimmäiset merkit tulevasta tippuivat pöydälle ennen kesälomia ja asiat alkoivat tarkentua kesän aikana. Heti lomien jälkeen asioita alettiin tarkentamaan entisestään ja projektin kokoa hahmoteltiin suhteessa aikatauluun. Laajuus rajattiin järkevään kokoon. Sellaiseksi että se saadaan tehtyä annetussa ajassa. Asioita jätetään pois. Rajataan lisää. Otetaan vielä asioita pois. Jätetään seuraavaan versioon.
Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää tavallaan aika raakile. MVP. Pienin mahdollinen kokonaisuus jolla voi mennä liveksi. Kokonaisuus joka ehditään tehdä valmiiksi.
Mutta kaiken tämän ympärille jää valtava määrä tietoa, ideoita, ajatuksia ja toiveita. Mitä niille tapahtuu ja miten niitä pitäisi käsitellä?
Kirjoituksen otsikko, siivu isosta, on se malli miten itse käsittelen projekteja. Et voi tietää, että mitkä asiat ovat tärkeitä ellet hahmota jatkuvasti kokonaisuutta. Piirrän paperilla ja päässä kokoajan isoa kuvaa hankkeesta. Jäsentelen toiminnallisuuksia ja niiden prioriteettejä keskustelujen pohjalta. Otan yksittäisiä osioita käsittelyyn ja piirrän niitä jo Figmaan vaikka tiedän että niitä ei tulla koodaamaan vielä pitkään aikaan. Mutta miettimällä muutamia tulevaisuuden toiminnallisuuksia, joutuu aina miettimään MVP:n ulkopuolelta ja sieltä nousee aina esille asioita jotka kannattaa ottaa niin arkkitehtuurissa kuin käyttöliittymässä huomioon jo heti alussa.
kuva: awilkinson.medium.com/skateboard-bike-car-6bec841ed96e
Yllä oleva kuva on monesti käytetty avaamaan ketterän kehittämisen mallia. Kuva on tavallaan avaava, mutta omasta mielestäni siinä on rakenteellisesti yksi ongelma. Jos projektissa rakennetaan toiminnallisuus, käytetään esimerkkinä vaikka pyöriä, on skootissa ja autossa täysin erilaiset pyörät. Eli ne pyörät jotka jo kerran rakennettiin toimivaksi, pitää heittää roskiin ja tehdä täysin uudestaan. Vaikka tekisit mitä, et saa modattua skootin renkaita autoon sopivaksi. Rakennat siis jokaisessa kohdassa todella paljon uudestaan, joka vaikuttaa kokonaisuuteen. Polkupyörän jarrut eivät sovi autoon, eikä edes moottoripyörään. Logiikassa miten polkupyörän jarrut toimivat on toki paljon samaa, mutta vaatimukset jarrutusteholle ovat täysin eri mittaluokkaa. Ja jos tämä toiminnallisuus on alkuun rakennettu arkkitehtuuriltaan riittämään pyörälle, pitää se miettiä lähes kokonaaan uudestaan mopon ja auton kohdalla.
Jotta projektissa voidaan tehdä valintoja jotka kestävät pitkään, pitää ymmärtää heti alussa että olemme tekemässä autoa. Auton tarkka merkki ja malli ei tarvitse olla tiedossa, mutta jonkinlainen lopputulos on hyvä olla ymmärretty.
Kokonaisuuden ymmärrys on siis elintärkeää. Yhtä tärkeää on, että aloitetaan pienesti, kerätään palautetta ja kehitetään kokemusten pohjalta lisää. Mutta jotta asioita tehdään oikeaan suuntaan, on suunta oltava tiedossa.
