Sellaistahan se välillä on. Pää tuntuu tyhjältä, mutta silti olisi intoa kirjoittaa. Olen monesti miettynyt että kuinka valtava paine olisi, jos pitäisi kirjoittaa päivittäin. Ehkä juuri sen takia ei koskaan tule ”Päivän Gylling” sanontaa. (Terveiset @villetolvanen). Kirjoittamiseeni kuuluu tietty vapauden tunne. Voin ja saan kirjoitaa ihan mistä sillä hetkellä tuntuu. Ison osan olen kirjoittanut joko matkalla asiakkaalle, tai matkalla asiakkaalta kotiin. Olen sitä kautta pyrkinyt jäsentämään omia ajatuksia, tai keskusteluissa heränneitä pohdintoja.
Se on helppoa kun sen osaa
On helppoa todeta, että tulevaisuuden viestintä on digiä ja sisältöä (https://twitter.com/VapaMedia/status/341489285448482816/photo/1). Tiedän että esimerkiksi Fazerilla se on helppoa. Mutta miten saada pienempi, vaikka 50 hengen organisaatio tuottamaan sisältöä, itse ja aktiivisesti. Ja vielä vapaaehtoisesti, niin että se tuntuu hauskalta.
Olin koulussa huono kirjoittamaan aineita. Ammattikorkeakoulunkin päättötyö on väkisin kirjoitettua pakkopullaa. En koskaan pitänyt kirjoittamisesta, varsinkaan sellaista jossa oli annettuna sivumäärä. Halusin tiivistää ja mennä suoraa asiaan. Ne jotka ovat lukeneet kirjotuksiani vuoden takaa, tietävät että myös tämän blogin ensimmäiset askeleet olivat melko takkuisia. Mutta äkkiä huomasin, että mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommalta se tuntuu.
Ihan tukossa ja jumissa
Tänään kärsin writes blockista matkalla kotiin. (Kiitos aiheesta @tollevilvanen). Silti voi nyt helposti kirjoittaa siitäkin teemasta, ilman sen suurempaa tuskaa. Itse asiassa melkein kaikki blogikirjoitukseni lähtevät aiheesta. Kirjoitan ensin pääotsikon, jota alan pala palalta pureskelemaan. Monesti harhailen ensimmäiset kaksi kappaletta aiheen vieressä, mutta pikkuhiljaa otan askeleita kohti pääotsikkoa.
Miten siis motivoida oma organisaatio kirjoittamaan? On niin helppoa todeta, että pitäisi tuottaa enemmän sisältöä. Sisältöstrategia, hakusanalistauksia ja kaikkea muuta analyyttistä. Sitten pitäisi kääriä hihat ja alkaa tuottamaan tekstiä.
Blogiin kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi pöytälaatikkoon, sillä erotuksella että tämä laatikko on kaikkien nähtävillä.
Itse pidän riman melko alhaalla. Aina voi kirjoittaa. On sitten aihe tyhmä tai teksti ontuvaa ja täynnä virheitä (Tsemppiä @VnniTwt).
