Keskustelu siitä, että onko teknologia ennen innovaatiota, palvelu ennen tarvetta tai muna ennen kanaa, ei sinänsä johda mihinkään.
Jos ajatellaan meidän kuluttajien käyttäytymistä, niin väitän että esimerkiksi matkapuhelinten synnyssä oli ensin teknologia, joka vasta synnytti tarpeen. Tai oikeastaan tarve yleistyi vasta sosiaalisen paineen kautta ja sitten sille löydettiin järkiperäisiä syitä perusteluineen. Kun vanhemmat ostavat ekaluokkalaiselle kännykän, on kyse aika harvoin aidosti tarpeesta. Meistä jokainen on pärjännyt lapsuutensa täysin ilman matkapuhelinta, ja olemme kaikki vielä elossa.
Perustelemme silti hankintaa järkisyillä, kuten paremmalla tavoitettavuudella jne.
Uskon että tämä yhteiskunta olisi pärjännyt ihan ilmankin mobiilimaailman juttuja. Siis jos ihan aidosti ja rehellisesti mietimme, että mobiili-yhteiskunta on ollut ajanlaskumme alusta lasketusta ajasta vasta muutaman vuosikymmenen ja vasta viimeisen vuosikymmenen se on aidosti vaikuttanut elämäämme.
Juuri eilen mietimme että miten nykyajan varusmiehet pärjäävät älypuhelinten kanssa metsässä. Akku kestää päivän, ehkä kaksi. Kun itse tetsasin metsikössä, silloinen Nokialainen kesti yhdellä latauksella viikon.
Tarvitsemmeko aidosti kaikkia niitä palveluita joita nyt käytämme?
Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä? Mielestäni tässä yhteiskunnan digitalisoitumisessa on juuri siitä kyse, ettei yksilön ajatuksilla ja mielipiteillä ole juurikaan arvoa. Yksittäinen kansalainen ei voi tehdä juuri mitään sen muutoksen edessä jota yhteiskuntamme rakenteet kokevat.
Sähköinen asiointi on vielä monessa kohdassa vaihtoehto ja mahdollisuus – kun kohta se on pakko. Voit taistella myös pankissa pankkikirjan kanssa tuulimyllyjä vastaan, mutta jokainen meistä tietää että kumpi sen taistelun tulee häviämään.
Onko digitalisoituminen sitten paha asia?
Mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että miten me siihen haluamme suhtautua. Muutos on aina lähtökohtaisesti pahasta jos olemme sitä vastaan. Sopeutumalla ja taipumalla yksilöinä, voimme tehdä elämästämme huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa. Ei tule ihan heti mieleen mikä palvelu olisi muuttunut selkeästi huonommaksi sen digitalisoiduttua (jos junalipun ostoa ei lasketa).
Tuskin juuri kukaan oikeasti kaipaa sitä aikaa ennen teollista vallankumousta. Se romanttinen kuva maailmasta joka on ehkä tallentunut ensimmäisiin musta-valko elokuviin, tuskin sopisi tämän ajan ihmisille. Kysehän on pohjimmiltaan kuitenkin siitä mihin olemme tottuneet. Jos meiltä otetaan jotain ansaittua pois, koemme sen uhkaavaksi.Samalla tavalla koemme itsemme uhatuksi uusien asioiden äärellä.
Älä unohda teknologiaa
Mutta muista sen painoarvo ja merkitys kohderyhmän mukaan. Teknologia on monessa kohdassa peruskivi jonka päälle asioita rakennetaan, mutta siitä puhuminen ei yleensä auta asiakasta kun yrität selittää ympärillä tapahtuvaa murrosta. Eli samalla kun naulaat asiakkaan kanssa kattopaanuja kiinni, on turha selittää perustuksista. Silti on tärkeää, että katontekijä ymmärtää perustusten roolin ja tärkeyden.
Tässä oli taas pätkä hajatelmia junasta.
Hyvää viikonloppua! Vaikka alkuviikko menikin sairastaessa, loppua kohti tämäkin viikko muuttui todella hyväksi.
