Väärät verkostot


On sanottu, että aina kun puhutaan digitalisoitumisesta, tulisi puhua verkostoitumisesta. Verkostoituminen kuvaa sitä muutosta joka tapahtuu ihmisten elämässä, päätöksenteossa, työurissa ja vapaa-ajalla. Olemme jatkuvasti yhteydessä yhä useampaan ihmiseen. Ja sähköisten palveluiden kautta meillä on käytössä koko oman verkostomme tieto, ja sen lisäksi verkostossamme olevien ihmisten omat verkostot ja niiden verkostot. Eli kuljetamme käytännössä koko maailmaa jatkuvasti mukanamme.

Puhumme paljon vaikuttamisesta verkossa ja oman verkoston vahvistamisesta.

Sata twiittausta iskee tulta

Nyt on selkästi havaittavissa trendi, jossa ihmiset keräävät mahdollisimman laajaa verkostoa, sen suuremmin laatuun katsomatta. Jos tuotteellasi on miljoona tykkääjää, se ei tarkoita että sinulla olisi miljoona asiakasta. Samalla tavalla yksityishenkilöt keräävät itselleen mm. Twitteriin aivan järkyttäviä määriä seurattavia. On aika yleistä, että jos joku alkaa seurata sinua Twitterissä, alat seuraamaan häntä takaisin.

Jos sinulla on Twitterissä yli tuhat seurattavaa, on lopputulos sama kuin et seuraisi ketään. Tiedon määrä on niin valtava että siitä mielenkiintoisen tiedon seulominen on käytännössä mahdotonta.

Miksi sitten määrä tuntuu olevan tärkeämpää kuin laatu? Haluamme vertailla lukuja keskenämme. Montako sinua seuraa ja paljonko seuraajien määrä on kasvanut. Se, että joku seuraa sinua, ei edelleenkään tarkoita vielä oikeastaan mitään. Tykkää tai Seuraa napin painaminen on aika helppoa. Kavereita seurataan jo ihan kohteliaisuudesta ja sosiaalinen paine voi aiheuttaa sen, että on jo trendikästä seurata tiettyjä henkilöitä. Jos harrastat jotakin tiettyä lajia, on aika luontaista seurata lajin huippuja.

Jos rakennat sen, se tulee

Olen itse melko kriittinen verkostojen rakentaja. Otan vastaan kutsut ja hyväksyn kaveriksi kenet tahansa. Mutta yhtä nopeasti poistan heidät listoiltani jos en koe saavani heiltä mitään mielenkiintoista tietoa. Alan seurata Twitterissä todella helposti ketä tahansa, mutta jos ei pariin viikkoon heiltä tule yhtäkään minua kiinnostavaa asiaa, lopetan seuraamisen siihen.

On sanottu, että verkostot eivät ole koskaan huonoja tai epä-mielenkiintoisia. On vain huonoja verkostojen rakentajia. Jos siis et koe saavasi Twitteristä mitään irti, olet epäonnistunut oman verkostosi rakentamisessa. Tai jos sanot, että Facebookissa ei ole mitään mielenkiintoista, on sinullä siellä täysin vääränlaisia kavereita.

Me jokainen olemme vastuussa omasta verkostostamme. Olemme vastuussa siitä sisällöstä jota sinne tuotamme ja jaamme. En väitä olevani yhtään sen parempi sisällöntuottaja. Varmasti moni on klikannut facebookissa, että älä näytä tämän henkilön julkaisuja seinälläni. Ja yhtä moni on lakannut seuraamasta minua Twitterissä.

Yhteisellä matkalla

Haluan, että oma verkostoni on olemassa sen takia että meillä on yhteinen tavoite. Haluamme toisiltamme jotakin. Infoähky näkyy jo monessa paikassa. Haluamme tietoa paljon, mutta niin että voimme helposti karsia turhat sisällöt pois näkyvistä.

Rakennetaan siis parempia verkostoja ja uskalletaan kriittisesti tutkia että kuinka laadukas verkostomme on. Määrä on vain lukuarvo.



Janne Gylling
keskiviikko 30 tammikuun, 2013


tagit
digistrategia digitalisoituminen Markkinointi metelimedia muutos palvelumuotoilu Sisältöstrategia sosiaalinen media verkkoläsnäolo Viestintä