Tämä kirjoitus on omistettu eilisten twiittailujen pohjalta herroille @Nysses ja @VnniTwt .
Olen saanut palautetta viimeisen vuoden aikana aika paljon siitä että kirjoittelen blogissani paljon kysymysten kautta. Heitän ilmoille kysymyksiä joita toimialoilla tulisi miettiä, enkä anna sen suurempia vastauksia kysymyksiin.
Helppo huudella
Konsultin työssä kannattaa mielestäni olla sen suhteen varuillaan, ettei sorru liikaa neuvovaan liian yleisellä tasolla. Mielestäni siitä johtuu yleinen käsitys koko konsulttien ammattikunnasta – puhuu paljon muttei sano mitään. Jokainen meistä ymmärtää esimerkiksi digitalisoitumisen aiheuttamat muutokset joihin yritysten pitäisi varautua. Voisin kirjoitella seuraavat sata kirjoitusta siitä mihin tulevaisuus on menossa ja miten siihen lähtökohtaisesti tulisi suhtautua. Olisi helppo huudella suoraa isoille yrityksille ja brändeille että ”vi**u te ootte tyhmiä kun ette tajua että asioita pitäisi tehnä näin ja näin”.
Olen kuitenkin huomannut, ettei sellainen huutelu johda oikeastaan mihinkään. Se lähinnä muuttaa nykyisten ja tulevien asiakkaidemme suhtautumista meihin – pääosin negatiiviseen suuntaan.
On helppoa olla Timo Soini. Ihminen joka on kaikkea vastaan ja löytää jokaisesta asiasta negatiivisen puolen, tuoden sen voimakkaasti esille. En halua käyttäytyä konsulttina kuin Timo. Se ei ole minulle sopiva tapa käsitellä asioita tai tuoda omia ajatuksiani esille.
Olen ollut viimeisen vuoden aikana useamman ison yrityksen kanssa tekemisissä. On istuttu liiketoimintapäälliköiden, talousjohtajien ja markkinoinnin kanssa neukkareissa. Tehty nykytila-analyysia ja mietitty tulevaa. On ollut mielenkiintoista keskustella niiden yritysten kanssa joita iso osa ihmisistä somessa kritisoi.
Kaikkihan tuon jo tietää
On helppoa huutaa somessa yleisellä tasolla, pääosin itsestään selviä asioita, ja osoittaa että itseltään löytyisi annettavaa ihan jokaiselle brändille. On kuitenkin täysin eri asia olla oikeasti keskustelemassa ja kehittämässä liiketoimintaa yhdessä asiakkaan kanssa, kun ymmärtää asiakkaan liiketoimintaympäristön, organisaatiorakenteen ja budjetin. Hyvänä esimerkkinä olen käyttänyt Diili ohjelmaa, jossa mielestään liiketoiminnan ja kaupankäynnin ammattilaiset yrittävät osoittaa olevansa alansa huippuja. Silti aivan liian useasti Diili kilpailijoiden ideat ja ajatukset ovat lähempänä Viidakon Tähtösten maailmaa, kuin tämän maan huippujohtajien ymmärrystä. Eli kun tosipaikka tulee – ei osata tehdä maaleja.
Aika harva ihminen tekee tietoisesti ihan helve*in huonoja päätöksiä. Kun näet miltä pohjalta tietyt liiketoimintakriittisetkin päätökset ovat oikeasti tehty – ymmärrät että monesti asiat ovat juurin niin hyvin kuin käytettävissä olevilla resurseilla voi vain olla.
Ihmiset eivät aina ymmärrä etteivät yritykset voi kertoa Twitterissä huudellen jokaista strategiaansa. Mitä isompi yritys, sitä hitaanpaa on laivan kääntäminen. Eikä kääntämisestä ole välttämättä mitään hyötyä, jos suunta kerrotaan avoimesti kaikille, asiakkaita ja kilpailijoita myöten.
Enemmän tekoja
Olen saanut katsella vierestä muutamankin konsultin tekemistä ja sitten päässyt vertaamaan tekoja sanoihin. Puheet ovat neukkareissa ja verkossa todella uskottavaa, tiettyyn rajaan asti. Mutta sitten arki ja tekojen hetki osoittaa että osaaminen loppuu juuri siihen mistä sen ennemminkin tulisi vasta alkaa.
Siksi en halua viisastella liikaa verkossa. Istun huomattavasti ennemmin oikeasti siellä neukkarissa miettimässä, ideoimassa ja kehittämässä liiketoimintamalleja sekä luomassa sellaisia ratkaisuja jotka asikkaalla on aidosti mahdollisuus toteuttaa. Suomen markkina, yhteiskuntarakenne, historia sekä suomalaiset kuluttajina ja työntekijöinä ovat mielenkiintoinen pelikenttä. En halua pilata tulevia mahdollisuuksia kritisoimalla tai antamalla vääriä vastauksia – siellä suolla on jo ihan liikaa pelaajia.
