Osalle verkostoituminen on melko luonnollinen tapa rakentaa liiketoimintaa. Yrityksen alkumetreillä verkostosta haetaan tukea, turvaa ja mahdollisia kaupallisia yhteistyömahdollisuuksia. Varsinkin IT-alalla, kun yritys alkaa olla riittävän suuri, se alkaa verkostoitua teknologiapäämiesten kanssa. Edustukseen otetaan muutama iso Gartnerin suosittelema teknologia, joiden päälle aletaan rakentamaan kyvykkyyksiä, liiketoimintaa ja kumppanuuksia.
Kun kasvetaan riittävän isoksi, tulee helposti paine siitä että työpisteillä on satoja ihmisiä jotka tulisi työllistää kuukaudesta toiseen. Aletaan haalimaan sellaisia hankkeita jotka tuovat tekemistä pitkäksi aikaa. Parissa vuodessa kasvetaan ulos pienistä projekteista, jotka vielä joskus olivat leivän tae. Organisaatio ei enää taivu projektimalliin joka mahdollistaisi menestyksen alle sadantuhannen hankkeissa. Pitää työllistää myynti, liiketoiminta, middle-management, product owner, pääarkkitehti, visualisti, käyttökokemussuunnittelija ja muutama ohjelmistokehittäjä. Siinä alkaa olla kasassa sellainen perhe, jonka ahtautuminen edes samaan neukkariin alkaa tuottamaan haasteita.
Onko tulevaisuuden menestyjiä ne, jotka tekevät kaiken itse?
On ja ei. Suomessa kasvaa nytkin sellaisia yrityksiä joiden menestys rakentuu täysin siihen että he hallitsevat koko prosessin alusta loppuun. Toisaalta, on myös pelikenttää niille jotka verkostoituvat ja tuottavat sen kautta samat palvelut ja ratkaisut asiakkaille.
Kyseessähän on luottamuksesta. Voimmeko rakentaa omaa liiketoimintaamme siten, että nojaamme toiseen tai toisiin toimijoihin? Uskallamme luottaa verkostoomme siinä määrin, että uskomme osan liikevaihdostamme heidän harteille?
Yleensä pyritään kontrolloimaan ja minimoimaan riskejä. Ulkopuolinen toimija nähdään helposti uhkana, suhteessa siihen tiimiin joka on palkattu itselleen. Historiassa on nähty niin monta kertaa kuinka kokonaiset tiimit nostavat kytkintä ja lähteävät nopeammin pois, kuin yksikään alihankkija. Onko siis luottamus harhakuvaa?
Hyvä kaikessa, muttei paras missään?
Seitsenottelijoista on sanottua samaa. Yleensä kun hallitsee vähän kaikkea, pitää ajankäytöllisesti ja resurssien rajoissa leventää sitä aluetta jossa harjoittelee tai tekee liiketoimintaa. Aika harva seitsenottelija pärjäisi yksilölajeissa, mutta monipuolisuus mahdollistaa menestyksen useamman lajin yhteenlasketuissa pisteissä.
Nälkä kasvaa syödessä
Kirjoitin joskus suunnittelutoimistojen syklistä. Siitä miten yritykset ensin aloittavat pieninä, sulautuvat jossakin vaiheessa isommiksi ja eriytyvät uusiksi pieniksi toimistoiksi. Voisin väittää, että näen useamman kerran vuodessa tuota tapahtuvan. Yritys aloittaa keskittymällä tiettyyn kapeaan sektoriin, ja kun sieltä ei löydy riittävän nopeasti riittävän paljon kauppaa, he leventävät tarjoamaansa.
Sisältöstrategiatoimistot palkkaavat web-devolopereita ja viestintätoimistostot visuaalisia suunnittelijoita. Pyritään aktiivisesti kohti isoa, monella hiekkalaatikolla toimivaa, korporaatiota josta tulee muutamassa vuodessa hajuton ja mauton – vähän kaikkea kaikille tyyppinen toimija.
Keskittyminen vaatii rohkeutta
On havaittavissa että verkostot ovat nousussa. Niitä parsitaan kasaan tälläkin hetkellä. Kun verkoston jokainen osapuoli keskittyy omiin leluihinsa, tulee yhteisellä hiekkalaatikolla vähemmän riitaa. Näytä yksikin onnistunut verkosto jossa tarjoamat menevät päällekkäin.
Onnistuneen verkoston rakentaminen on kuin menestyvän jalkapallojoukkueen rakentamista. Jokaisella on pelitilanteessa selkeä oma paikka ja yhteisestä maalista juhlitaan yhdessä. Osa pelaalista menestyy paremmin ja osalle riittää että pääsee kentälle kauden aikana edes muutaman kerran.
Tässä tullaakin siihen, että kuka haluaa olla se nimetön pelinrakentaja joka uurastaa toisten menestyksen puolesta? Meille ei ole luontaista että iloitsemme toisten onnistumisista. Se vaatii aikaa, kulttuurimuutosta ja varmaankin pari sukupolvea, että olemme samalla tasolla kuin kansainväliset kilpailijamme.
Onko sinulla rohkeutta keskittyä, verkostoitua ja iloita toisten menestyksestä? Koska viimeksi – ihan aidosti – olit onnellinen Lotto-arvonnan päättyessä että joku jossain sai nekin rahat?
