Verta, hikeä ja kyyneleitä



Ehkä kliseisin otsikko mitä maailmasta löytyy, mutta haitanneeko tuo.

Keskustelin aamulla rautatieasemalla työkaverin kanssa lyhyesti kaikenlaista ja yksi juttu jäi selkeästi kummittelemaan, joten nyt Pendolinon syleisyssä on hyvä hetki kirjoittaa. Ehkä Hämeenlinnan kohdalla ollaan jo aiheessa ja ennen Pasilaa tekstikin on julkaistu.

Maailmassa, tai jo tässä maassakin, on iso joukko puhujia. Puhuminen ja esiintyminen on taito joka toisilla on luonnostaan ja me toiset joudumme sitä harjoittelemaan. Näillä puhujilla on loistava taito googlettaa mitä tahansa aiheita ja kertoa niistä uskottavasti neukkarissa.

Voimme olla tänä digitalisoitumisen aikana aika helposti minkä tahansa aihealueen asiantuntija, niin ettemme ole käytännössä tehneet siihen liittyvää duunia päivääkään.

Olen lukenut monta konsepti-dokumenttia joista näkee ettei konseptoijalla ole minkäänlaista käytännön kokemusta asiasta. Yhtälailla olen katselmoinut kymmeniä verkkopalveluiden ulkoasuja joista näkee ettei suunnittelijalla ole mitään käsitystä mitä responsiivisuus oikeasti tarkoittaa.

Olisi hienoa jos esimerkiksi Wikipedia suljettaisiin vuodeksi.

Mitä valtaosa hommista sitten oikeastaan vaatii?

Verta, hikeä ja kyyneleitä. Tekemistä, kokemusta, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ammattikorkeakoulua markkinointiin joskus lauseella “sopivassa suhteessa teoriaa ja käytäntöä”. Siinä kiteytyy sinänsä hyvin se, että minkälaisella yhdistelmällä asioihin pitäisi suhtautua.

Piikittelin joskus Twitterissä, että valtaosa SoMe-konsulteista on itse twiittailut alle tuhat kertaa. Heistä aika harvalla on myöskään omaa blogia johon he tuottaisivat sisältöä. On aika helppoa todeta, että sisällöissä on tulevaisuus ja tulevaisuuden markkinointi on sisällöntuotantoa. Näytä miten sen itse teet. Normaalin työssäkäyvän ihmisen on arjessa oikeasti aika haastavaa repiä jostain se aika mitä sisällöntuotanto vaatii.

Kun katsoo oma kalenteriaan, huomaa että viikot täyttyvät 230 henkeä työllistävän yrityksen markkinointijohtajana aika hyvää vauhtia. Että voisin keskustella edes 15 minuttia jokaisen meidän työntekijän kanssa, se vaatii jo useamman päivän. Ja että dialogi olisi edes jollakin tavalla jatkuvaa, se veisi jokaisesta viikosta useamman päivän. Sen takia pahoittelen, jos en ole vielä ehtinyt tutustua jokaiseen solitalaiseen kunnolla.

On siis monellakin tavalla eri asia puhua asioista ja tehdä niitä.

Ei ole tässäkään oikotietä onneen. Jos verrataan sisällöntuotannon haasteita yhden miehen firman, kymmenen hengen organisaation, kahdensadan hengen yrityksen ja tuhatpäisen konsernin kesken, alkaa huomaamaan että aika suuria eroja löytyy. Kun firman koko on mies ja Hiace, on kohtalaisen helppoa tuottaa koko yrityksen yhteinen mielipide asiaan kuin asiaan. Entäs sitten kun tarvitset edes jonkinlaisen inputin kymmeneltä/sadalta ihmiseltä?

Lopputuloksena (nyt ollaan vielä kaukana Hämeenlinnasta) voisi todeta, että sellainen ylätason höttö on aika helppoa. Todellinen osaaminen näkyy sitten siinä hetkessä kun asioita pitäisi oikeasti tehdä.

Olen katsellut vierestä kun hötöllä hurmataan asiakas ja sovitun yhteisen projektin lopputuloksena ei syntynyt oikeastaan mitään. Toki ne pitää osata ottaa oppimisprosessina, mutta on siitä aika pitkä matka lisäarvon tuottamiseen asiakkaalle.

Pelkkä ylätaso ei siis koskaan riitä. Ilman konkretiaa ei tapahtu mitään. Jos “I have a dream”, sen eteen pitää tehdä paljon töitä. Vuodattaa muutama kyynelkin. Ja saada joukot taaksesi. Pelkkä tykkääminen ei ole nykyaikana oikeastaan merkki juuri mistään. Yhden napin painaminen ei sitouta yksittäistä ihmistä mihinkään.

Lopuksi

Voi olla että huoleni on turhaa. Toivottavasti asiakkaat näkevät asioiden läpi. Toivottavasti asiakkaat osaavat vaatia enemmän, prässätä useammin ja vaihtaa nopeammin. Jos tänään herää kerrankin sellainen tunne, että nyt asiat eivät mene niin kuin ajattelit, niin soita puhelu tai laita sähköposti kumppanillesi ja kerro asiasta. Itse sain tällä viikolla sellaisen puhelun. Muutimme toimintatapaa hetkessä. Nyt yhteistyö on huomattavasti helpompaa jatkossa.

Avoimuus. Puhuminen asioista suoraa. Tekeminen.

Janne Gylling


Avainsanat: brändi digistrategia digitalisoituminen Ensivaikutelma Graafinen suunnittelu Markkinointi metelimedia palvelumuotoilu Sisältöstrategia sosiaalinen media Tarina Viestintä