Figma on kuollut vain niille jotka eivät koskaan suunnitelleet mitään

No niin, nyt kuulostaa raflaavalta otsikolta. Lue loppuun, niin näet että tässä voi piillä totuuten siemen.

Lähdetään siitä, mitä Figma on mahdollistanut viimeisten vuosien aikana. Ne jotka ovat käyttäneet Figmaa suunnitteluun, ovat huomanneet että yhteisö Figman ympärillä on valtava. Saat ladattua ilmaiseksi netistä tuhansia erilaisia pohjia ja valmiita designeja.

Eli periaatteessa, kuka tahansa voi ottaa valmiin pohjan omalle digitaalisille palvelulle ja tavallaan ”leikkaa, liimaa” tyyppisesti rakentaa käyttöliittymän. Tämä ei vaadi siis visuaalista suunnittelua, vaan rakentuu enemmänkin käyttökokemuksen suunnittelulle.

Jos käytetään titteleitä, niin suurin osa Figman valmiista pohjista siis tukee UX-suunnittelijoiden arkea, jotka panostavat enemmän käytettävyyteen, kuin varsinaiseen graafiseen suunnitteluun. Graafista suunnittelua, eli sitä käytännön visuaalisuutta suunnittelee yleensä UI-suunnittelijat. Tässä siis todella nopea kärjistys noiden kahden roolin erosta.

UI-suunnittelijat käyttävät työssään visuaaliseen suunnitteluun käytettäviä ohjelmistoja. Heillä on edelleen Figma, Illustrator ja yleensä myös Photoshop käytössä. UI-suunnittelija piirtää itse tyhjästä ikoneita ja muita graafisia elementtejä. UX-suunnittelija käyttää valmiita palasia ja pyrkii keskittymään käytettävyyteen ja siihen yleiseen logiikkaan miten palvelu toimii.

Harva graafinen suunnittelija on huudellut netissä siitä että Canva tappaisi mitään, tai joku muu palvelu tappaisi Illustratorin tai Figman. Heidän arki pitää sisällään kynällä hahmottelua paperille, erilaisten visuaalisten konseptien hahmottelua, visuaalista benchmarkausta ja kymmenien erilaisten moodboardien rakentelua.

Jos siis suunnittelija sanoo että hänen suunnittelu siirtyy nyt pois Figmasta ja hän tekee kaiken promptaamalla Clauden kanssa, niin hän on UX-suunnittelija. Visuaaliset suunnittelijat tekevät edelleen tyhjästä uutta ja ovat luomassa brändejä, uusia visuaalisia ilmeitä ja erottuvia käyttöliittymiä.

Ne jotka ovat rakentaneet visuaalisuuden tekoälyn kanssa promptailemalla. En sano että siinä on mitään väärää, mutta siinä suunnittelija on yhtä paljon suunnittelija, kuin woltilla tilaava asiakas on kokki. Hän on osa prosessia ja hänen tekemät valinnat ohjaavat lopputulosta ja heidän tuoma tyylitaju on huomattavassa roolissa, mutta tehdaslinjalla syntyvä leipä ei ole artesaanileipää ikinä.

En sano, että kaikkien pitäisi tehdä käsityönä kaikki fonteista lähtien, mutta onhan siitä eroa että maalaako taidemaalari taulun käsin, vai heittää tietokoneelle promptin että teetkö tällaisen taulun.

On aivan eri asia ajaa F1-autolla todellisia kierroksia Monzassa, jossa muutama virhe ohjauksessa voi olla sinun elämäsi viimeinen, kuin ohjata rattiohjaimella olohuoneen nurkassa tietokonepeliä. Esport formulakuljettajan duuni ei ole helppoa, sitä en tarkoita, mutta onhan se täysin eri laji.

Siksi UX-suunnittelijan copy+paste leiskaaminen on täysin eri asia kuin graafisen suunnittelijan käsityönä suunniteltu palvelu. Niissä tehdään samoja asioita, mutta niitä ei kannata koskaan niputtaa samaksi tekemiseksi.

Saatko kiinni ajatuksesta? Näetkö eron? Sen takia ohjelmistot joita käytetään suunnitteluun, eivät ole kuolemassa pois. Niiden parista siirtyy vain pois ne tyypit, jotka ovat joutuneet käyttämään niitä oman osaamisensa rajalla.

Se että meillä kaikilla on kamera puhelimessa, ei tarkoita että me olisimme kaikki valokuvaajia. Se että meillä kaikilla on mahdollisuus promptata käyttöliittymiä, ei tee meistä kaikista käyttöliittymäsuunnittelijoita.

Janne Gylling

janne@jannegylling.fi | 044 7504444