Muistatko niitä tylsiä kalvosulkeisia neukkarissa, jossa sisältöä pursuavat powerpoint diat puuduttavat yksi toisensa jälkeen kuulijaa.
Sellaisia esityksiä joissa on tietoa yhtä paljon kuin kuuraketin rakennusohjeessa.
Ja yleensä sellaisesta kalvosarjasta käydään juosten viimeinen kolmannes kun huomataan että aika loppuu.
Olen sitä mieltä että powerpoint esityksiä tulisi rakentaa samalla kaavalla kuin lasten kuvakirjoja. Kuva josta riittää keskusteltavaa, tai yksi lause joka ohjaa oikeaan suuntaan kuulijan ajatuksia.
Peittelemme omaa epävarmuuttamme kirjoittamalla kalvoihin kaiken mitä tiedämme. Vaikka sillä tavalla juuri tuomme esille sen, ettemme kykene kertomaan ja keskustelemaan aiheesta riittävällä ammatillisella tasolla.
Suosittelen karsimaan jokaisesta esityksestä pois ne kirjoitetut asiat joita ei anoppisi ymmärrä ilman selittämistä. Silloin sisältö on riittävän ymmärrettävää ja voit tilanteen mukaan avata asiaa puhumalla enemmän tai vähemmän.
Niin ja yksikään esitys ei tulisi olla yli kymmentä sivua. Kymmenen aihetta päivässä on liikaa omaksuttavaksi kenelle tahansa.
