Itseluottamus ja luova hulluus vievät ihmisiä oikeasti läpi harmaan kiven. Sain eilen olla kuuntelemassa kahta innokasta yrittäjähenkistä ihmistä joiden tunteenpalo omaa tekemistään kohtaan hivelee pilviä.
Tuollainen, jopa sekopäinen, itseluottamus ja tahto ovat ihailtavaa. Me olemme täällä vain kerran, otetaan siitä siis kaikki irti.
Mutta miten tuollainen vire pysyy päällä?
Me tarvitsemme ympärillemme mielenkiintoisia ja vähintäänkin yhtä hulluja ihmisiä jotka entisestään ruokkivat meidän omaa tekemistä. Jos joku kuvittelee pärjäävänsä yksin tässä maailmassa, on hän väärässä.
Jokainen meistä kaipaa välillä mentoria, henkilöä joka katsoo meidän tekemistä objektiivisesti ja ruokkii meidän tekemisen nälkää uusilla ja enstistä hulluimmilla ajatuksilla. Sitä kautta saamme virikkeitä ja suuntaviittoja omaan tekemiseen. Tekemiseen joka vie meidät perille.
