Luottamusta pitää rakentaa. Olen aina pohtinut tuota sanontaa. Jostain syystä olen aina kokenut sen hankalaksi sisäistää. Tässä muutama ajatus siitä miten itse näen luottamuksen.
Luottamus on aina lähtökohtaisesti olemassa, eli sitä ei tarvitse erikseen ansaita.
Oma elämänkatsomukseni lähtee siitä, että jokainen ympärillä oleva ihminen on lähtökohtaisesti ansainnut minun luottamuksen. Tuntuisi raskaalta ajatella, että en voisi luottaa ihmisiin. Näen sen ajatuksena, että kävellessäni kaupungilla minun pitäisi olla varuillaan ja miettiä mitä joku voi yhtäkkiä tehdä minulle. Minä luotan sinuun. Siihen asti kunnes rikot sen.
Luottamus rakennetaan takaisin yhdessä.
Jos luottamus menetetään jossain kohtaa, näen että sen palauttaminen on yhteinen tavoite. Jos ajattelisin että vain sen tahon joka luottamuksen rikkoi, tulisi tehdä asialle jotain, tunnen että nostaisin itseäni jollain tavalla muiden yläpuolelle. Meistä jokainen tekee virheitä ja jokaisen tulee antaa anteeksi. Jos haluan että kahden ihmisen välillä on luottamusta, sitä pitää rakentaa molempien yhdessä.
