Ajattelin kirjoittaa viimeisen viikon tapahtumista. Eli kirjoittaa muutoksesta, mahdollisuuksista ja menestyksestä.
Kulunut kevät, jos tätä pakkasta voi kevääksi jo kutsua, on ollut yhtä isoa hässäkkää. On saatu aikaiseksi isoja muutoksia. Käännetty muutaman asiakkaan liiketoiminnat uuteen asentoon ja avattu ovia joista ei ole osattu ennen kulkea. Muutos vaatii aina uskallusta, ja sitä on tässä alkuvuodessa riittänyt.
Silloin kun muutos on suurimmillaan, on mahdollista tehdä isoja asioita. Olemme twiittailleet keskenämme lähes päivittäin siitä muutoksesta jota jokainen meistä todistaa. Se on jotain niin suurta, ettei sitä vielä edes ymmärretä jokaisella toimialalla, tai ainakaan jokaisessa neuvotteluhuoneessa. Toivottavasti se huomioidaan strategioissa joita nyt luodaan tulevaisuudelle.
Kevät on täynnä mahdollisuuksia. Sellaisia joihin pitää tarttua, ja sellaisia joihin ei ole mahdollisuutta lähteä mukaan. Pienimmillään mahdollisuudet ovat olleet pieni auringon pilkahdus metsän reunassa kun maastopyörän rengas kaivaa jäätynyttä sammalta polulta ylös, kuskin huohottaessa äänekkäästi. Olisi varmaan pitänyt harrastaa talven aikana jotain liikuntaa. Ei innostanut, ja nyt se kostautuu.
Solita oli Grand One ehdokkaana Ylelle tehdyllä palvelulla. Ehkä sieltä tulee ensi vuonna jopa palkintoja vietäväksi. Sen verran hyviä duuneja tulee pihalle tämän vuoden aikana. Elämme murroksessa, matkalla kohti uudenlaista Solitaa.
Kansalaisaloite ja Lupapiste sähköistää koko yhteiskuntaa. Huikeita palveluita, kun ymmärtää minkälaisen muutoksen raivaajia ne ovat palveluina.
Viimeksi tänään käyty kollegan kanssa keskustelua siitä, miten ekologisuus tulee vielä tuomaan oman pienen lisänsä myös isoihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Digitalisointi on vasta alkusoittoa sille muutokselle joka tässä maassa tulee tapahtumaan.
Hieno viikkoa. Aivan loistavia keskusteluita. Torstaina napsahtaa taas yksi vuosirengas lisää tähän ”oman elämän ikihonkaan.” Vanheneminen ahdistaa kerran vuodessa., nyt ollaan lähellä sitä päivää.
Kesän ensimäiset säteet heijastuvat bussin ikkunasta matkailijan kasvoille. Auringon lämpö vie ajatukset lähemmäksi juhannusta. Vielä pari kuukautta…
Tällä kertaa kirjoituksen otsikko oli entistä epämääräisempi. Anteeksi.
