Olen viimeaikoina lukenut useamman kirjoituksen siitä, kuinka yksilöt avautuvat kun he kokevat jonkin markkinointitoimenpiteen tai mainoksen todella huonona. Kommentti on yleensä tyyliä: ”Ihan paska, ei kiinnosta, olipas huono.” Kommentoin myös itse useasti, täälläkin, sitä kuinka jotkut toimenpiteet tuntuvat oudoilta.
Tänään lukiessani erästä kirjoitusta, oikein havahduin siihen kun huomasin etten ole sitten pätkääkään tiettyjen palveluiden kohderyhmää.
En osallistu meidän taloudessa esimerkiksi pyykinpesuun tarvittavien tuotteiden hankintaan millään tavalla. Kaikki tietää että jokainen pesuainemainos on lähtökohtaisesti todella ärsyttävä ja ne valkotakkiset ”mukamas kemistit ja lääkärit” ovat niin feikkejä kuin vain mahdollista. Oikein jo valmiiksi ärsyttää niin paljon etten taida tänään katsoa illalla televisiota ollenkaan. Kuitenkin joku siellä mainostaa sellaista pinkin väristä purkkia jota käyttämällä vaatteista tulee niin kovin valkoisia, värejä haalistamatta. Yök.
Mutta niin se vaan löytyy sellainen pinkki purkki tuolta meidänkin kaapista. Eikä se muuten ole minun ostamani.
Niin on tässä maailmassa paljon muitakin tuotteita ja palveluita jotka eivät ole tarkoitettu minulle, eikä sinulle. Siitähän on juuri kohderyhmissä kyse. Mielestäni esimerkiksi kunnallinen terveydenhuolto on ihan ok. Olen käynyt sellaisessa tasan kerran, sitten yläasteen jälkeen. En jaksa innostua eri apteekkien kanta-asiakas ohjelmista. Ostan Buranaa muutaman kerran vuodessa ja se riittää. Ehkä sitten kun ikää tulee vielä vaikka kolmekymmentä vuotta lisää, alkaa nuokin asiat kiinnostamaan. Vaan eipä kiinnosta vielä.
Ei ollut edellinen autokauppias minuun yhteydessä siinä kohtaa kun keskimäärin autonvaihto on taas ajankohtaista. Pommitti suorapostilla kohti postiluukkua ensimmäisen vuoden ja sitten väsyi. En ollut silloin kohderyhmää, mutta kuukausi sitten olisin ollut. Missä se automyyjä oli silloin? Ostimme sitten auton muualta. Kun en muistanut myyjän nimeä. Mukava se oli ensimmäisellä kerralla ja mielelläni olisin ostanut häneltä uudestaan. Niin paljon vaivaa etsiä toisen nimeä. Ei jaksanut. Eikä oikein huvittanut.
Televisiosta tulee myös valtava määrä vaippa-mainoksia. Ei meillä ole lapsia taloudessa. Mainokset ovat ihan typeriä eivätkä kolahda yhtään. Mutta näyttää toimivan kun lähikaupassamme porukka pakkaa kärryihin Pampersia ja Liberoa. Ehkä lapsiperheet näkevät ne mainokset täysin eri valossa. Kun oma vaavi konttaa pitkin lattiaa, on varmaan täysin erilaisessa moodissa vastaanottamaan niiden valkotakkisten juttuja.
En vaan ole kohderyhmää. En samaistu niihin henkilöihin jotka mainoksissa touhuavat.
Tämä liian monesti unohtunut fakta on hyvä välillä pitää mielessä. Jokaisen viestin ei tarvitse ”osua” meihin jokaiseen. Jokainen asia ei kiinnosta meitä kaikkia samalla tavalla. Kun työnantaja maksaa puhelinlaskut, ei voisi juuri vähempää kiinnostaa ne Saunalahden soittelevat idiootit. Olette soittaneet tässä kuussa jo kolme kertaa. Alkaa riittämään jo.
Minua ei voisi seuraavaan kahteen ja puoleen vuoteen vähempää kiinnostaa minkälaisia autotarjouksia on Laakkosella tai Autokeskuksella. Ihan sama, emme ole vaihtamassa.
Jokaisen yrityksen tulisi kuitenkin pitää tuntosarvet ylhäällä ja olla valppaana sillä hetkellä kun hankinta on ajankohtainen. Kun sitten parin vuoden päästä kirjoitan Googleen ”vaihtoehto Qashqaille”, olisi kauhean kiva että joku automyyjä olisi aidosti hereillä. Nyt ei näytä olevan.
