Kesäloman alkuun on noin kuukausi aikaa. Kesäloma ja loma kaikkiaan on aika hieno etuoikeus. Sehän on tavallaan työnantajalle sellainen 12:n hinnalla 11 -diili. Omaa kesälomaansa osaa arvostaa aina sen jälkeen jos sen menettää työpaikanvaihdoksessa.
Olemme rakentaneet yhteiskuntamme itsellemme ansaksi. Meillä on tehtaat täynnä duunareita jotka laskevat arkipäiviä kohti viikonloppua ja viikkoja kohti kesälomaa ja talvilomaa jne. Himoitsemme vapaa-aikaa, mutta täytämme lopulta myös lomamme tekemisellä. Minuttiaikataulu ohjaa rentoutumiseen varattua aikaa. Juoksemme nähtävyydeltä toiselle ja ajamme sukulaisten ovelta ovelle pitkin hämärtyvää kesäiltaa.
Kuulen kuinka perämoottoreita vedetään käyntiin ja ongenkoukkuja sidotaan siimaan ihan vain siksi että ehtisimme tänäkin kesänä edes kerran suorittaa nämäkin pakolliset toimenpiteet.
Kirjoitin joskus aikaisemminkin, että tässä maassa on monen mielestä kunniallista kuolla työntekoon. Tapamme itsemme aikatauluillamme ja velvollisuuksillamme.
Ihmiset tuntuvat suuttuvan, kun esimerkiksi yrityksen asiakaspalvelu ei vastaa Twitterissä alle tunnissa. Olin vuosia sitten töissä matkapuhelinliikkeessä ja siellä suurin hätä ja vaiva oli aina heillä joiden liittymä oli suljettu maksamattomien laskujen takia. Oli kamala kiire saada liittymä uudestaan auki, mutta ei ollut pari viikkoa aikaisemmin mikään kiire maksaa laskua.
Rakennamme itsellemme turhaa kiirettä. On trendikästä valittaa jos jotain ei tapahtu heti. Haluamme hallita kaikkea ympärillämme ja pyrimme oman ajankäytömme avulla pakottamaan muutkin ylihektiseen ajankäyttöön.
Tämä tuleva lomakausi tappaa sinut, jos et muutu.
