Kaksi viikkoa kesälomaa takana. Viikko Roomassa ja parin päivän äkkilähtö Ahvenanmaalle ovat nollanneet ison osan ajatuksista. Olen käynyt välillä lukemassa sähköpostejani ja kurkistellut Twitteriin että mitä ihmisillä on sanottavaa. Auringonpaiste on selkeästi vienyt voiton ja ihmiset ovat uskaltaneet nollailla rannoilla, terasseilla ja mökeillä. Nyt kirjoitan tätä tekstiä yöllä alkaneen kuumeen voimalla. Eli jos ajatukset heittelehtivät entistä enemmän – syy on selkeä.
Viimeinen vuosi
Kulunut 12kk on ollut monellakin tavalla mielenkiintoinen. Uusia mielenkiintoisia blogeja syntyy kuin sieniä sateella ja tuntuu että vähän kaikilla on jotain hyvää sanottavaa, melkein päivittäin. Olen saanut tutustua satoihin uusiin ihmisiin, niin verkossa kuin tuolla ”oikeassa maailmassa”. Painotan eroa lähinnä sen takia, että viimeisen vuoden aikana olen nähnyt liian monta tapausta jossa ihmiset näyttävät verkossa täysin eri ihmisiltä kuin naamatusten tavattaessa.
Metelimedia -kirja saa syksyllä aivan uutta tuulta purjeisiin. Siitä on rakentumassa täysin erilainen opus verrattuna siihen mistä aloitin kirjoittamaan yli vuosi sitten. Ja mitä pidemmälle kirjoittamisessa olen päässyt, sitä enemmän tuntuu siltä että perinteinen kirja ei ole se formaatti jolla sen haluan julkaista. Ajatukseni varmistui viimeistään taivas&helvetti kirjan luettuani. Luettuani kirjan, jäin kaipaamaan keskustelua, interaktiota, toisten mielipiteitä, tarkempaa tietoa yritysten ja yrittäjien taustoista ja tavoista. Kirja oli hyvä, mutta tuntui kuin se olisi ollut vain 50% siitä mitä kaipasin.
Puhutaan paljon, muttei tehdä mitään
Otsikko on ollut tämän vuoden teema. Verkko tuntuu olevan täynnä ihmisiä jotka tietävät miten jokainen asia tulisi tehdä, mutta eivät kuitenkaan itse ole koskaan tehneet mitään. Jokaisella on tieto-taito menestyvän yrityksen rakentamiseen, mutta kuinka moni on perustanut sellaisen?
Ollaan siis teoriassa tietoisia siitä että mitä tulisi tehdä, mutta oma rohkeus ei riitä tekemään sitä itselleen.
Tekojen kautta
Olen kaivannut jo pitkään sellaista kunnon ”tekemisen meininkiä” jossa puhutaan vähemmän ja tehdään enemmän. Kääritään hihat ja osoitetaan tekojen kautta minkälaisia tuloksia on mahdollista saada. Ehkä Suomessa on vähän tapana suunnitella ja keskustella niin pitkään että joku muu ehtii samassa ajassa jo toteuttaa.
Pitäisi siis selkeästi tehdä enemmän konkreettisia toimenpiteitä puhumisen ja viisastelun sijaan.
Yhdessä enemmän
Uskon syvästi yhteistyöhön. Liiketoiminnan kehittäminen ei ole koskaan yksilösuoritus. Vain oikeanlaisen ryhmän avulla, yhdessä asioista päättäen saadaan oikeanlaisia lopputuloksia aikaan.
Liiketoiminta on joukkueurheilua. Se on kuin viestijoukkue jossa tiedon tulee siirtyä koko tiimin kesken. Joukkueella voi olla valmentaja joka antaa suuntaa, mutta toimiakseen tiimin on pystyttävä puhaltamaan yhteen hiileen.
