Kävin tänään mielenkiintoista keskustelua erään ministeriön edustajan kanssa. Itseasiassa jokainen keskustelu julkishallinnon edustajien kanssa on aina mielenkiintoista, lähinnä johtuen näkemysten ja maailmankatsomuksen erilaisuudesta. Ymmärrän hyvin että organisaatiot joilla ei ole liiketoiminnallisia tavoitteita ja onnistumisien mittaritkin ovat lähinnä fiilispohjaisia, on varmasti vaikea rakentaa viestintämallejaan siihen asentoon kuin raadollisemmalla yksityispuolella.
Silti jokainen keskustelu saa omia ajatuksia heräämään. Siispä kirjoitetaan niistä nyt junassa matkalla kotiin.
Missä te virastoihmiset olette? Tulkaa tänne missä mekin olemme!
Suurin ongelma on norsunluutornit joita on rakennettu viimeiset neljäkymmentä vuotta. On pyöritetty omaa viestinnällistä ympyrää ilman minkäänlaisia tavoitteita ja johdonmukaisuutta. Niihin on totuttu ja kansasta on vieraannuttu. Ajatellaan vaikkapa Valtionvarainministeriötä. He tekevät ehdotuksia asioista jotka koskettavat meitä jokaista veronmaksajaa. Käy lukemassa http://www.vm.fi/ – vaikka joskus kun ei tule illalla uni silmään. Talousnäkymät ja -politiikka osiossa oikein hemmotellaan lukijaa mielenkiintoisissa artikkeleilla, joiden luettavuutta korostetaan lauseella ”Tälle sivulle on koottu talousnäkymiä ja -politiikkaa käsitteleviä keskustelualoitteita, pääasiassa englanninkielisinä.” Oikein englanninkielisenä, voi kuinka siistiä.
En tiedä – tulee vähän sellainen fiilis että ketä varten kyseinen verkkopalvelu on suunniteltu. Kuitenkin jokainen ministeriö palvelee Suomen kansalaisten hyvinvointiin liittyvissä tehtävissä ja pyrkii hoitamaan heille annettuja tehtäviä. Mielestäni kohderyhmänä jokaisella ministeriöllä ovat me suomalaiset. Miksi sitten kaikki sisältö on kirjoitettu ja kerrottu niin ettei niistä tajua tavallainen ihminen yhtään?
Kuinka siistiä olisi rakentaa ”se erilainen ministeriö”. Valtionhallinnon rebel joka näyttäisi kuinka hyvin asioista voisi viestiä ulospäin. He tulisivat tornista alas meidän tavallisten ihmisten keskellä ja tuottaisivat sisältöä niin että meistä jokainen sitä ymmärtää.
Rima ei ole korkealla. Uskon että aika pienillä asioilla saisi aikaan suuria asioita. Varmin tapa päästä illan uutisiin on olla kertomatta kansalle taustoja ja faktoja päätösten takaa. Voisi kuvitella että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, mutta koska viimeksi muistat Jutta Urpilaisen olleen televisiossa jonkin positiivisen asian tiimoilta? – Tuskin koskaan.
Tänne ei ole pitkä matka
Me olisimme täällä. Verkossa, kaupoissa, kouluissa ja työpaikoilla. Meidät tavoittaa muutenkin kuin kerran vuodessa veroehdotuksen tai kiinteistöveron takia. Olisin kiinnostunut kuulemaan miten esimerkiksi vaikka Valtionvarainministeriö on suunnitellut omaa viestintäänsä tälle vuodelle. Mitkä ovat kärkiteemat ja miten ne on ajateltu saada koko kansan tietoisuuteen. Ollaanko yhteydessä? Olisin aidosti kiinnostunut siitä mitä te teette.
