Ehkä Suomen huonoin



Jo kolmannessa polvessa. Vuosien kokemuksella. Vuodesta 1985. Suomen paras. Kaupungin kuumin.

Siinä yli puolet pk-sektorin sloganeista. Jokainen yrittää ollaa niin mahdottoman hyviä. Vähän parempia kuin se huono naapuri. Juuri sillä rajalla että jossakin vertailussa ei jäädä viimeiseksi.

Meille riittää keskinkertainen, kerta toisensa jälkeen.

Haluaisin että joku ilmoittautuisi Suomen huonoimmaksi. Olisi selkeästi heikoin. Myöntäisi sen avoimesti. Sanoisi ääneen ettei ole kokemusta tai osaamista, mutta haluaisi silti kovasti yrittää.

Miksi tavoittelemme parhautta, kun riittäisi että olemme erilaisia ja mielenkiintoisia? Käytin jo aikaisemmin vertausta siitä, ettei ensimmäisellä iPhonella voinut lähettää multimediaviestiä. Muistatko sen vielä? Ei ollut kovin hääppöinen laite, mutta valtasi markkinaosuuksia muilta aika jäätävällä nopeudella.

Ei ollut aidosti paras, vaan reilusti erilainen.

Onko markkinoinnissa kyse siitä että pyritetään tekemään asioista parhaita? Tuskin. Aika harvoin. Ei oikeastaan koskaan.

Mikä on omasta mielestäsi alallaan Suomen huonoin? Entä mikä asia, palvelu tai yritys erottuu alallaan olemalla aidosti erilainen? Kommentoi.

Janne Gylling


Avainsanat: brändi digistrategia Ensivaikutelma käyttökokemus Markkinointi muotoilu Tarina Viestintä

One thought on “Ehkä Suomen huonoin

  1. Hyvä kirjoitus, herätti päässäni monta ajatusta.

    Kyllä, yritysten omassa viestinnässä toimialajohtaja-tyyppiset parhauskliseet ovat todella vahvoja. Mutta eikös ainakin mediassa vinkkilistat menestyvään businekseen ole juuri saman hengen mukaisia: hanki parhaat resurssit, murra markkinat, sininen meri jne.

    Parantainen sivusi yhdessä kirjoituksessaan sitä, että jokainen yrittäjäpolo etsii omaa sinistä mertaan sitten käytännössä ryssimällä ihan ok:n perusbusineksen. Parantaisen mukaan ajatusvääristymä johtaa keksimään jopa tuotteita, joiden ratkaisemaa ongelmaa ei asiakkaalla edes ole. Ollaan paras jossain mitä ei tarvita. Huh.

    Takaisin aiheeseen. Itse olen jonkun verran kuluttanut ajatuskaloreita siihen, miksi ihmeessä yritykset kertovat itsestään kuvaamallasi tavalla? Onko syy copyissä vai toimeksiantajassa? Mielestäni syy liittyy ihmisten joukkokäyttäytymiseen sekä riskinpelkoon. Tottakai parhaaseen tuotteeseen on helppo haksahtaa? Eikö ole luonnollista, että haluun perustuva ostopäätös sisältää hitusen toivoa jostain vieläkin paremmasta? Vaikkakin toimituksen tapahduttua toivo katoaisi: ”sainkin vain tavallista”. Toisaalta kuka ostaja (kuluttaja tai b-ostaja) haluaa pettyä? Miten kukaan haluaa arvostelua kollegoilta ja kilpailijoilta? ”Ostin perusmättöö ja se riittää minulle”. Jokainen meistä haluaa mainostaa omia hyviä päätöksiään. Annettua argumenttia ”alan paras” on helppo viljellä kahvihuoneessa.

    Vielä yksi pointti. Asenne. Juuri se voisi näkyä viestinnässä paremmin. Kuhan yrityksessä sitten olisi sitä asennetta. Tämä lienee toimivan paremmin pienissä yrityksissä.

    Joskus, vielä joskus itse käytän viestinnässämme hyväksi muutakin kuin kehua. Joskus, vielä joskus kerron epäonnistumisestamme ja siitä mitä siitä opimme. Ehkä se johtaa firmani turmioon, koska emme todellakaan ole alamme parhain, suurin, tehokkain, edullisin emmekä innovatiivisin.

Comments are closed.

Lisää kirjoituksia, jos innostuit edellisestä