Jo kolmannessa polvessa. Vuosien kokemuksella. Vuodesta 1985. Suomen paras. Kaupungin kuumin.
Siinä yli puolet pk-sektorin sloganeista. Jokainen yrittää ollaa niin mahdottoman hyviä. Vähän parempia kuin se huono naapuri. Juuri sillä rajalla että jossakin vertailussa ei jäädä viimeiseksi.
Meille riittää keskinkertainen, kerta toisensa jälkeen.
Haluaisin että joku ilmoittautuisi Suomen huonoimmaksi. Olisi selkeästi heikoin. Myöntäisi sen avoimesti. Sanoisi ääneen ettei ole kokemusta tai osaamista, mutta haluaisi silti kovasti yrittää.
Miksi tavoittelemme parhautta, kun riittäisi että olemme erilaisia ja mielenkiintoisia? Käytin jo aikaisemmin vertausta siitä, ettei ensimmäisellä iPhonella voinut lähettää multimediaviestiä. Muistatko sen vielä? Ei ollut kovin hääppöinen laite, mutta valtasi markkinaosuuksia muilta aika jäätävällä nopeudella.
Ei ollut aidosti paras, vaan reilusti erilainen.
Onko markkinoinnissa kyse siitä että pyritetään tekemään asioista parhaita? Tuskin. Aika harvoin. Ei oikeastaan koskaan.
Mikä on omasta mielestäsi alallaan Suomen huonoin? Entä mikä asia, palvelu tai yritys erottuu alallaan olemalla aidosti erilainen? Kommentoi.
