Helppohan sun on



Tässä viisi yleisintä ja mystisintä kommenttia, kun puhutaan sisältömarkkinoinnista, sosiaalisesta mediasta ja aktiivisuudesta verkossa.

Helppohan sun on kun sä kirjoitat niin paljon

Ei ole. Vihasin koko kouluajan kirjoittamista, enkä voi sanoa nauttivani siitä vieläkään. Pakotin itseni kirjoittamaan ajatuksia blogiini ja nyt siitä on kasassa noin kolmesataa. Jokainen hetki on harjoittelua ja opettelua. Ensimmäiset sata oli todella tuskaista kirjoittaa, mutta kirjoitin silti. Viimeiset sata on tullut aika helposti, kuin itsestään. Mutta se on lähinnä harjoittelun tulosta. Jokainen voi oppia, jos minäkin.

Helppohan sun on kun sulla on niin paljon aikaa

Ei ole. Vuorokausi on meille kaikille sama. Olen hereillä ehkä vuorokaudesta enemmän kuin useammat, joka johtuu työmatkan pituudesta ja matkustamisen määrästä. Ehdin tehdä päivässä yllättävän paljon asioita, eikä yksikään blogi tai twiitti vie niin paljon aikaa etteikö niitä ehtisi tehdä. Katson todella vähän televisiosta sarjoja. Jos istun tv:n ääressä, olen yleensä samaan aikaan netissä tekemässä jotain ihan muuta.

Helppohan sun on kun tunnet niin paljon ihmisiä

Ei ole. Se että tutustuu uusiin ihmisiin vaatii viikottain pari päivää Helsingissä jonkinlaisissa tapahtumissa. Verkostoituminen ihan livenä vielä aikaa ihan tajuttoman paljon. Teen iltaisin ja viikonloppuisin ilmaiseksi duunia tahoille ja tyypeille jotka koen tärkeäksi. Autan niin paljon muita kuin mahdollista. Sitä kautta tutustuu useaan henkilöön tavalla, josta jää ikuinen muistijälki.

Helppohan sun on kun sulla on niin paljon seuraajia

Ei ole. Ei kukaan saa automaattisesti mitään missään. Paitsi ehkä USA:n presidentti. Meillä jokaiselle on täysin tasa-arvoinen lähtökohta rakentaa omaa verkostoa jokaisessa kanavassa. Olemalla täysi idiootti jossakin, ei yleensä generoi seuraajia. Tuottamalla edes jotain fiksua, tai osallistumalla keskusteluun saat yleensä hyviä kontakteja joiden kautta tutustut jälleen uusiin tyyppeihin.

Niin että

Että ei ole helppoa. Kaiken eteen saa ja joutuu tekemään töitä. Olen ainakin itse tehnyt nyt duunia vuodesta -97 asti, jolloin perustin toiminimen jolla työllistin itseni koko opiskeluajan. Siitä lähtien ole tehnyt kahta duunia useamman vuoden, jotta pääsiin tekemään niitä duuneja jotka aidosti kiinnostaa. En ole laskenut työtunteja enää moneen vuoteen. Yleensä teen päivän aikana 12-14 tuntia jotain joka liittyy töihin.

Perse siis penkistä ylös. Jos olet vielä koulussa, suosittelen että hommaat vähintään kolme referenssiä alalta jota opiskelet. Auttaa nimittäin työhakemuksen kanssa kohtalaisen paljon. Tee tutuille jotain ilmaiseksi ja kehitä sitä kautta itseäsi. Mene mukaan johonkin seuraan, yhdistykseen tai järjestöön. Tutustu ihmisiin. Tee jotain. Älä ole se tyyppi joka anelee verkossa palkkaamaan hänet – vaan ole se tyyppi jonka puhelin soi ja jota pyydetään töihin.

Janne Gylling


Avainsanat: Elämä Ensivaikutelma Markkinointi metelimedia muutos puuhastelu sosiaalinen media Tarina Työ

Lisää kirjoituksia, jos innostuit edellisestä