Posti kulkee ja palvelu paranee



Tilailin kesän aikana jonkin verran, (ehkä Luottokunnan mielestä sopivasti), tuotteita verkosta. Asun alle 30.000 asukkaan kaupungissa josta käyn arkisin töissä Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Olen ollut jo pitkään harmistunut siitä että jos tilaan verkosta jotain, joudun hakemaan paketin Postista joka menee arkisin kiinni jo kello kuusi. Toinen, ja sekin ei niin mukava vaihtoehto on, että osa paketeista kannetaan talon ovelle asti. Keskellä päivää tietenkin, eli silloin kun kaikki ovat töissä.

Rakastan Postin uutta palvelua, jossa paketit tulevat kaupoissa oleviin itsepalvelupisteisiin.

Se on minunlaiselleni ihmiselle täysin oikea ratkaisu. Ehdin töistä kotiin niin että lähi S-market on vielä auki, jolloin pakettien noutaminen on huomattavasti helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Nyt minun ei tarvitse siis olla kotinurkilla ”virastoiaikoina” kyttäämässä josko pakettini olisi saapunut.

En käytä teidän palveluitanne

En ole vielä keksinyt mitään syytä käydä Osuuspankissa, josta otimme asuntolainamme kuusi vuotta sitten. Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään asiaa sinne. Kaiken pankkipalveluihin liittyvän hoitaa helpommin verkossa. En myöskään ole käyttänyt viimeisen 20 vuoden aikana kunnallista terveydenhuoltoa kuin kerran. Silloinkin palvelukokemus on niin mielenkiintoinen, että käynti taisi jäädä viimeiseksi.

Olen siirtynyt monessa asiassa itsepalveluun. Tarvitsen erilaisia palveluita yleensä sellaiseen kellonaikaan, että kivijalassa toimivien pisteiden hyödyntäminen on mahdotonta.

Kaipaan silti palvelua

Maksan mielelläni palvelusta. Olen täysin valmis maksamaan siitä asiantuntijapalvelusta jota saan erikoisliikkeissä. Olen myöskin enemmän kuin valmis maksamaan hyvästä palvelusta ravintolassa. Kirjoitin joskus aikaisemmin että Suomeen pitäisi tulla tippi-kulttuuri jotta palvelu paranisi.

Minkä takia palvelun saaminen on sitten niin vaikeaa? Eikö henkilökunta halua nähdä sitä vaivaa, jota työksikin kutsutaan?

Tilasin Verkkokauppa.comin Pirkkalan liikkeeseen kaiuttimet ja niille seinäkiinnikkeet. Ilmoitin tarvitsevani kaksi kaiutinta ja kaksi kiinnikettä. Kun sitten sain tekstiviestin että tilauksen voi käydä hakemassa, oli liikkeessä tasan yksi kaiutin ja kaksi kiinnikettä tarjolla. Ajoin sen päivän aikana 100km turhaa. Sinne jäi kaiutin kaupan tiskille yksinään lojumaan. Kotimatkalla Kvelertak soi autossa, auttoi sentään vähän. Myyjää ei tuon taivaallista kiinnostanut asiani, vaikka kyseessä oli useamman sadan euron ostos.

Ehkä minusta tulee vanhana sellainen kaikeasta valittava, rasittava ukon käppänä. Voi niitä saattokodin juuri valmistuineita hoitajaparkoja.

 

Kiitos silti Itella. Smartpost pelasti minut.

http://www.posti.fi/smartpost/

Janne Gylling


Avainsanat: brändi digistrategia digitalisoituminen käyttökokemus Markkinointi metelimedia palvelumuotoilu Tarina verkkokauppa verkkoläsnäolo Viestintä